Jännitys

Moikka.Oon tankoilut nyt sellasen 3kkta,ja ollaa tehty jonkin verran tunneilla invertejä yms.Mulla alkaa hillitön jännitys kun ope sanoo et nyt tehdään niitä,vaikka mitään ei ole sattunutkaan.Meneekö jännitys harjoittelemalla ohi vaiii?:)kun tuntuu et uskallanko jatkaa edes...
Toinen on kiipeeminen...Tekniikka on hallussa,mut en tajuu miks en pääse eteenpäin:o

Tiiän tunteen!  Jännitys kyllä paranee ajan kanssa. Jos ihan kauheasti pelottaa niin kannattaa aina pyytää opea/treenikaveria siihen viereen katsomaan kun teet ja ikäänkuin varmistamaan ettei mitään käy (lähinnä henkistä tukemistahan se kuitenkin on yleensä)!

Mua jännitti alussa aina ihan hirveesti kaikki inversiot ja kaikki vähän vauhdikkaammat pudotukset yms. Yleensä kaikki uusi aina jännittää mutta kun niitä treenaa ahkerasti ja turvallisen tunteen tuomassa seurassa  niin pikkuhiljaa huomaa ettei enää jännitäkään läheskään yhtä paljon! Onnea treenaamiseen, kyllä se sieltä paranee!

kiitos.Helpottaa mieltä,joten en luovuta...

Mulla toi jännitys pätee lähinnä kaikessa muussa kuin tankoilussa, mutta epäilenkin itelläni jonkinnäköstä ahdistus- tai paniikkihäiriötä.
Jännittääkö sua ihan vaan se liikkeen tekeminen, vai enemmänkin se, että saat paineita siitä että muut näkee kun teet sen? Pelkäätkö siis mokaamista enemmän kuin tapaturmaa? Oletko perfektionisti?

Hyvä tapa on joku kerta treenata vaikka puolituntia ihan vaan pelkkää inverttiä tai kiipeämistä, tai mikä sen jännityksen ikinä aikeuttaakaan. Toistoa toistoa toistoa.

Ku oikeen mietin,niin jännitän sitä et saanko jalat oikeen etten tuu naamalleni...Toistoa meinaan tehdä niin kauan että opin:)
Takanojassa sama juttu...En uskalla ottaa käsiä irti,vaikka pito onkin kunnolla...

On normaalia! Mua pelottaa etenkin sellaiset uudet temput, jotka on vähän akrobaattisempia ja vaatii hyvää motoriikkaa. Aluksi tietää vain teoriassa, että mitä jokaisen ruumiinosan pitäisi tehdä, mutta se käytäntöhän on sitten eri asia. Moni varmaan tunnistaa ongelman, että pää alaspäin sellaisetkin asiat kuin oikea ja vasen voi olla haastavia kun treenaa jotain uutta juttua

Sitten kun pelottavaa temppua on toistanut tarpeeksi, oppii kroppa liikkeen, ja tällöin jännitys helpottaa. Eli lihasmuistin merkitystä painottaisin, ja se lihasmuistihan tulee vain ahkeran harjoittelun kautta.

Muakin jännitti ja pelotti pää alaspäin liikkeet alussa. Mutta mua on helpottanut se, että ajattelen, että tunneilla harjoittelu on turvallista, koska jos jotain sattuu niin apu on lähellä, toisin kuin yksin treenatessa. Mutta toistojen kautta tekemiseen saa varmuutta ja uskoo, että tangolla voi ihan oikeasti itsekin pysyä vaan jalkojen varassa pää alaspäin. Onko kellään vinkkejä, miten kotitreenaukseen saisi lisää rohkeutta?

Hyvä kuulla,etten oo yksin tässä tilanteessa... Kotona jos treenaan laitan tyynyjä sinne,ettei pelottaisi...mut silti...:/
Ja joka toinen kerta on fiilis et luovutan ja heitän tangon ikkunasta pihalle:o

En tiedä, toimiiko tämä kaikkien kohdalla. Mä oon huomannut, että silloin kun päätän kuvata jonkun tempun, niin itselle tulee sellainen tsemppifiilis, että teen siitä huolimatta vaikka pelottaisi.

Jos kotona treenaaminen ilman varmistajaa tuntuu pelottavalta, niin ehkä kotona kannattaa harjoitella ja hioa niitä temppuja, jotka tuntuu jo vähän varmemmilta, ja keskittyä uusiin juttuihin silloin kun paikalla on ohjaaja.

Muutenkin, tuosta kuvaamisesta. Suosittelen kuvaamaan usein omia treenejä ja katsomaan omia nauhoituksia. Kukaan ei käske jakaa muiden kanssa niitä järkyttäviä videoita kun harjoittelee uutta juttua, mutta on pedagogista nähdä, miltä oma yritys näyttää ja mitä mahdollisesti siinä menee pieleen. Joskus myöhemmin voi olla kiva kaivaa niitä kaikista rumimpia videoita esiin ja verrata siihen, kuinka pitkälle on päässyt

AnskuN kirjoitti:

En tiedä, toimiiko tämä kaikkien kohdalla. Mä oon huomannut, että silloin kun päätän kuvata jonkun tempun, niin itselle tulee sellainen tsemppifiilis, että teen siitä huolimatta vaikka pelottaisi.

Toi pätee mulla myös, mutta ei edelleenkään jännitykseen, vaan laiskuuteen! Heti tulee enemmän esitys päälle kun kamera pyörii.

Jos pelottaa että jotain sattuu, niin sitten suosittelen Jasmicalle Grauuun ehdottamaa kaveria siihen viereen. Ja ihan konkreettisestikin tukemaan. Takanojassa voi pitää vaikka reisistä kiinni, ja itse olen todennut, että melkeen liikkeessä kuin liikkeessä on hyvä tukea lantion kohdalta, sillä se on sopivasti keskellä kroppaa. Eli jos ote lipeää, raajat saa maahan, kun kukaan ei ole pitämässä niistä kiinni. Ymmärrättekö mitä ajan takaa...?

joo...näin se on tehtävä..Toistoja vaan niin alkaa se sujumaan...Kiitos,että jaksailette vastata...

Pyydä myös tunneilla reippaasti opettajaa avustamaan ihan fyysisestikin jos hirvittää, hän ei sua ylösalaisin voi nostaa mutta esim. niissä takanojissa ja käännetyssä seisonnassa pystyy paljonkin avittamaan jos on vielä epävarma pidosta Ja henkinen tuki siinä useimmiten tärkeintä on, vaikkei sitä avustajaa oikeasti mihinkään tarvittaisikaan niin on helpompi uskaltaa kun toinen on ihan siinä lähellä varmistamassa.

totta...tuntuu vaan että tossa takanojassa jaloissa on pitoa,mut en a)uskalla b)saa itteeni ylös sieltä johtuu varmasti vatsalihaksista?

Jos ei jaksa nousta ylöspäin, niin tangosta kiinni käsillä ja liu'uttelee alas hitaasti. Joko käsilläseisontaan, tai leuka rintaan ja sälellään maahan.