Uusi blogi avattu

Heippa!
Jos jota kuta kiinnostaa, niin avasin uuden blogin liittyen tankotanssin harrastamiseen aivan aloittelijan näkökulmasta.
Kirjoittelen blogiin kuulumisia aloittelijan tankotanssitreenailuistani, joka toivottavasti pikku hiljaa etenevät kohti ehkä (joskus) taidokkaampaakin tankoilijaa.
Tai sitten kirjoittelen seuraavat pari vuotta kokemuksistani Tek-ykkösessä, minun treenivauhdillani...
Vaan eipä tuolla väliä, joka tapauksessa tankoilu on mukavaa - sittenpä blogista voi lukea seuraavan vuoden ajan pelkästään palomiehen harjoittelemisesta...

Eli tervetuloa kurkkaamaan!

http://onthepole.wordpress.com

Kiva kun tulee uusia blogeja, varsinkin sellaisia, joiden ylläpitäjät ovat suunnilleen samalla tasolla tankoilun suhteen kuin itsekin.
Tässä yhteydessä voinkin sitten mainostaa, että myös me Jyväskylän tytötkin (minä ja Johanna) avattiin oma blogi tossa viikko sitten.

http://jnapoles.blogspot.com/

Jepjep, kiva nähdä muitakin melkolailla tankoilu-uransa alussa olevia!
Passaakos jos linkitän teidänkin blogin sivuilleni?
Mukavannäköistä tankoilua! Kunhan tuo poikakaveri tulee taas kotia, niin täytyy itsekin jatkaa lisää noiden takanojien ym vähemmän harjoiteltujen liikkeiden treenaamista.
Itsesuojeluvaistoa kuitekin kun on sen verran (liikaa!!) ettei uskalla ilman hätäapu-ambulanssin soittajaa tehdä paljoa mitään, missä voisi niskansa taittaa tms...

Juu saa linkittää
Mäkin yritin tehä sitä takanojaa nilkat ristissä, niin että poikaystävä oli valmiina ottamaan kiinni, mutta en sitten uskaltanut irrottaa edes käsiä, kun oli niin epävarma olo..

Pakko myöntää näiden turvallisuuspoliisienkin läsnäollessa, että itse oon kaiken reenannut ilman apua. Typerää, mutta mulla on joku aivovamma ton suhteen, että mies näkis mut tangolla. Vois tietty sen koittaa unohtaa pikkuhiljaa ja pistää turvallisuuden etusijalle..

Mäpäs voisin näitä uusia linkitellä oman blogini linkkilistaan.

Juu kyllä mäkin treenasin monet kerrat aina nimenomaan sillon, kun Santtu lähti jääkiekkotreeneihinsä, mutta nyt kun on tullut ajankohtaiseksi harjotella noita pääalaspäin -liikkeitä, niin kaveri on ollut tarpeen.

No jaa, Cherrie...
Toisaalta pieni itsesuojeluvaiston vaimennuskaan ei välttämättä ole pahasta (jos sitä nyt edes pikkuisen jää jäljelle... :j).
Ainakin itselleni kaipaisin jonkinlaista rämäpääsuihketta korvien väliin, kun tuntuu että ihan liian helposti tulee epävarmuutta tai alkaa käymään läpi, mitä tässä VOISI käydä, jos nyt vaikkapa tipahtaisi... Turhauttavaa.
Mutta kai se varmuus lisääntyy tekemisen myötä. Vai...? Vähän niinku kun saa luistimet ekaa kertaa jalkaansa ja sit niihin tottuu - tai jotain...
Tosin, ainakin ekoja kertoja kun jotain vähän kiikkerämpää reenailee, niin ehkä silloin pikkuinen varmistus ei ole hirveän huono juttu. Itse olen todennut tän poikakaveri-treeni-aputuki-telineen erittäin toimivaksi...

Saakos teidän pidempään harrastaneidenkin blogeja muuten linkittää tuonne oman blogini linkkeihin?