AerialPole International 18.-19.3. Bern

Niin Marion voitti Best Show awardin mutta eihän se koko kisaa voittanut, ei ollut lähelläkään.

Joo siis jopa Asiantuntijapiirit koki Marionin esityksen vahvana livenä, mutta videolta huonona. Mun mielestä se oli täysin hakemalla haettua, mutta silti arvostan riskin ottoa periaatteessa.

Vaikka tää Hankan veto oli mitä oli, niin ehkä silti parasta mitä se on tehny... Mua niin säälittää, että fb:ssä kukaa ei kommentoinu eikä edes tykänny siitä videosta... VOI EI.

Oona

Hanka ei taida olla mikään FB-aktiivi . Kyllä sen videosta varmasti todella moni tykkää.

Mun mielestä tää on yksi Hankan parhaita esityksiä tähän mennessä, vaikka flow tökkikin ja temppuosiot oli turhan irrallisia. Mutta hei, on tää tuhat kertaa parempaa kuin voimisteluasussa temppua-tempun perään -vedot, joissa fiilis on kadoksissa ja show-elementtejä ei löydy muusta kuin temppujen vaikeustasosta.
Mun silmään tosissaan kiva ja viihdyttävä veto vaikeilla tempuilla höystettynä, ei yhtään huono.
En tosin oo vielä päässyt kattomaan videota äänet päällä, joten katotaan miten se sitten vaikuttaa mun mielipiteeseen..

Itse taas tykkään esityksistä, joissa on vaikeita temppuja mahd. paljon ja liike on sulavaa tarina ja puvustus ovat sitten kivoja lisiä, jos niitä löytyy, mutta ihmiset arvostaa tietty niin eri asioita.

Mä taas en kaipaa temppuja tai tarinankerrontaa vaan ilmaisua. Tekniikan täytyy tukea ilmaisua, eli jos tekniikka kärsii se rikkoo tunnelman. Mun ihan ehdottomia suosikkiesityksiä on ollu mm. Sinin avointen voittoesitys, joka oli todella koskettava. Viljan Vogue, joka oli vaan niin älyttömän positiivinen esitys että koko tila täyttyi auringosta (molemmilla kerroilla). Tanjan ja Sonjan esitys showcasessa viime keväänä, jonka jälkeen sai keräillä palasia itsestään lattialta.

Eniten ärsyttää pelkkä tekninen suorittaminen, toisiksi eniten tyypit, joilla on selkeesti fiilistä mukana, mutta joiden esiintyminen on niin sisäänpäinkääntynyttä ettei yleisö (minä) pääse siihen mukaan. Tiedän itse kuuluvani tähän jälkimmäiseen kastiin jonka lisäksi tekniikka rikkoo sitä vähää ilmaisua mikä pinnalle pääsee. Voihan kettu.

Voi kiitos kaunis kauniista sanoista ! Mä tykkään eniten esityksistä, joissa on noita kaikkia elementtejä tasapainossa: temppuja, tekniikkaa, ilmaisua ja tarinaa. Ja ennen kaikkea draamallinen kaari tai jokin jännite joka pitää otteessaan. Se voi olla tasainen kaari, kuten Zorayan esityksessä, jossa jännite syntyi mulle ainakin siitä, että ihan sama, virtaava liike siirtyi saumattomasti kauniista helpoista liikkeistä aivan yhtäkkiä supervaikeisiin flageihin tai vastaaviin henkeäsalpaavuuksiin ja takaisin. Tai se voi olla ihan kokonainen tarina kuten Päivänsäde ja Menninkäinen oli. Se voi myös - harvoin - olla yksi ainoa tunnelma, joka vaan kerta kaikkiaan toimii, kun kaikki osa-alueet tukee toisiaan, kuten Manuelan Pole Art -hakuvideo (nähtävissä YouTube-kanavalla, sen EM-kisavideo). Tai sitten se voi olla dynaaminen ja musikaalinen, kuten Oonan PA2009 ja PA2010-vedot ja Laurencen PA2010-veto. Kaikenlaisia esityksiä mahtuu mun mieltymysten piiriin.

Tää oli musta kovin viihdyttävä:

Jos saa Hankan esityksistä vielä sanoa, mä tykkään edelleen häneltä näkemistäni esityksistä tästä kohta jo pari vuotta vanhasta vedosta:

https://www.youtube.com/watch?v=0jkYXkR0Y6o

Ei tietenkään ole trikeiltään yhtä komea kuin Hankan uudemmat vedot, mutta tää on mun mielestä vaan kaunis. Eli tykkään kyllä enemmän tällaisesta flowsta kuin pelkästä trikkitykityksestä.

Iina kirjoitti:

Mä taas en kaipaa temppuja tai tarinankerrontaa vaan ilmaisua. Tekniikan täytyy tukea ilmaisua, eli jos tekniikka kärsii se rikkoo tunnelman. Mun ihan ehdottomia suosikkiesityksiä on ollu mm. Sinin avointen voittoesitys, joka oli todella koskettava. Viljan Vogue, joka oli vaan niin älyttömän positiivinen esitys että koko tila täyttyi auringosta (molemmilla kerroilla). Tanjan ja Sonjan esitys showcasessa viime keväänä, jonka jälkeen sai keräillä palasia itsestään lattialta.

Eniten ärsyttää pelkkä tekninen suorittaminen, toisiksi eniten tyypit, joilla on selkeesti fiilistä mukana, mutta joiden esiintyminen on niin sisäänpäinkääntynyttä ettei yleisö (minä) pääse siihen mukaan. Tiedän itse kuuluvani tähän jälkimmäiseen kastiin jonka lisäksi tekniikka rikkoo sitä vähää ilmaisua mikä pinnalle pääsee. Voihan kettu.

Voi ei, ihanaa kuulla, että oot tykännyt mun esityksestä noin paljon Vielä kun kehu tulee sulta, joka oot ainakin mun silmissä oikeen kunnon tankoasiantuntija. PIti monta kertaa tarkistaa, että puhuttiinko tässä oikeasti musta.
Esityksiä en ole sulta ainakaan livenä nähnyt, mutta sullahan on loistava tekniikka, ihmettelen miksi se rikkoisi esitystä.

Siks että jännitän esiintymistä niin paljon että mun tekniikan taso tippuu aina vähintään kaks vuotta taaksepäin jos tarttee esiintyä oikeesti jossain

Iina: Syksyllä avajaisis olit ainaki mieletön, ei voinu katsettaa irrottaa.
Etkä sä siellä ainakaan ollu itsees käpertyny. Ennemminkin avasit sen oman maailmas katsojalle.

Se onki sit ainoo mun omista vedoista mihin oon itte ollu yhtään tyytyväinen. Helppo rutiini ja 2,5 minsaa pitkä. Mutta tarpeeksi musta, mä voin rypeä kykenemättömyydessäni esiintymään jossain muualla ja ihailla täällä niitä jotka sen osaa.

Iina kirjoitti:

Mä taas en kaipaa temppuja tai tarinankerrontaa vaan ilmaisua. Tekniikan täytyy tukea ilmaisua, eli jos tekniikka kärsii se rikkoo tunnelman. Mun ihan ehdottomia suosikkiesityksiä on ollu mm. Sinin avointen voittoesitys, joka oli todella koskettava. Viljan Vogue, joka oli vaan niin älyttömän positiivinen esitys että koko tila täyttyi auringosta (molemmilla kerroilla). Tanjan ja Sonjan esitys showcasessa viime keväänä, jonka jälkeen sai keräillä palasia itsestään lattialta.

Eniten ärsyttää pelkkä tekninen suorittaminen, toisiksi eniten tyypit, joilla on selkeesti fiilistä mukana, mutta joiden esiintyminen on niin sisäänpäinkääntynyttä ettei yleisö (minä) pääse siihen mukaan. Tiedän itse kuuluvani tähän jälkimmäiseen kastiin jonka lisäksi tekniikka rikkoo sitä vähää ilmaisua mikä pinnalle pääsee. Voihan kettu.

Kitoooos!!!