Uskaltaminen

Näyttäis olevan melko yleinen ratkasu, et jos joku homma ei onnistu, niin perustaa siitä foorumille topikin ja johan lähtee hommat nousuun Päätinpä nyt kokeilla...

Siis. Monestihan on nii, että uusia liikkeitä opetellessa pitää hallita tekniikka ja joo olla riittävän vahva mut sitten pitäis vielä Uskaltaa yrittääkin. Henk.koht. koen tän kaikista hankalimmaks vaiheeks, anyone?
Ni aattelin että jos nyt muitakin arkajalkoja löytyy niin tänne vois vuodattaa et iik apua pelottaa ja sitte mahollisesti asiasta jo ylitse päässeet vois antaa neuvoja ja rohkaisua.

Mie alotan. Miulle on kaikki "selän päälle" tulevat jutut jotain nii kamalaa et meinaa itkettää ko vaan ajattelenki. Esim. tällä hetkellä vaikuttas olevan muodissa käsilläseisonnasta nostot, iguana deadlift ja kaikennäköset "Miia-henkiset" taivuttelut.
Näyttää tosi hienolta ja pelottaa niin perkuleesti. Tiedostan, että voishan sitä voimaakin olla reippaasti enemmän, muttako ei uskalla edes yrittää! Ja jos ei yritä, niin vähän huono se on hahmottaakaan mitään. Miulla tuntuu olevan joku kamala fobia, että jos taivutan selkää liikaa tai laitan sen päälle enemmän painoa, niin se naps vaan naksahtaa poikki. Miulla on kyllä usein alaselkä jumissa niin lihaksista ko selkärangastakin, mutta ei se ikinä oo poikki menny. En oo kovinkaan notkee, mikä varmasti lisää epävarmuuden tunnetta, mutta mitä muuta?
Neuvoja tai mitä tahansa otetaan vastaan, koska en pääse tästä yli!

Mä luulin, että mikään liike ei ole sellainen, että ei uskaltaisi edes yrittää, mutta mutta... Mulle suuri kynnyskysymys on kaikki, missä pitäisi tulla alas tangolta käsiseisonnan kautta niin, että maha tankoon päin eli siis pitäisi pudottaa ylhäältä paino käsille ja siitä sitten siirtyä jotenkin muka alas... Not gonna happen... Kaikkein kamalin on alastulo, jossa olisi tarkoitus olisi ensin avata jalat (sivuspagutyyliin) ja siitä laskea ne hienosti ja hallitusti alas... Toi päättyy joka kerta siihen, että saan paniikkikohtauksen ja jos yrittäisin yksikseni, niin romahtaisin tyylikkäästi alas. Mä en vaan USKALLA edes yrittää ja hieman ärsyttää...

No tulipahan avauduttua tästä.. Jos joku pysyi edes puoliksi kärryillä, niin pisteet siitä

mä oon täällä kotona yksin yrittäny harjotella niinkin "helppoa" juttua kun inverted crusifix.. no tunnen et saan jaloillani pidettyy kunnol ja on tunne et kyl mä täst pysyn mut en oo vieläkään päässy nenä vasten tankoa.. ku ei vaan uskalla!
sama on myös takanojassa.. ei vaan uskalla. :E

Maimi, ton selän kanssa uskaltamiseen auttaa ihan selkälihasten treenaus Rullaukset 45° penkissä, cobrat, flatbackit, mikä tahansa missä alaselkää ja syviä lihaksia vahvistettua. Kun selkä on vahvempi ja liikkuvampi on helpompi uskaltaa. Et kannattaa ottaa alaselän treeniä ihan muissa merkeissä vaikka iltavenyttelyihin mukaan, ei tartte olla mitään kauheen raskasta, kunhan saa sen selän liikkeelle ja pikkuhiljaa vahvemmaksi. Sit vaan aloittaa pienestä ja pyydä Astaa tai mua spottaamaan niin ei niksahda.

Mulla kammottaa se takanoja ku menin hölmö lukemaan ne jutut siitä halvaantuneesta britistä! Uskallan kyllä tehdä sen, mutta aina käsiä löysätessä se tulee mieleen. Siitä poistuminen kyynärnoja kautta aiheuttaa vähän samoja viboja ku maimiauilla. Tulee olo et selkä menee poikki. Ja käsiseisonnat. En luota mun käsiin. Eli supernössö, mutta omalla tahdilla, pikkuhiljaa.. Teen jos uskallan, jos pelottaa niin teen jotain muuta. Kokeilen kun siltä tuntuu.

Saila kirjoitti:

mä oon täällä kotona yksin yrittäny harjotella niinkin "helppoa" juttua kun inverted crusifix.. no tunnen et saan jaloillani pidettyy kunnol ja on tunne et kyl mä täst pysyn mut en oo vieläkään päässy nenä vasten tankoa.. ku ei vaan uskalla!
sama on myös takanojassa.. ei vaan uskalla. :E

Auttaisko, jos oot niin alhaalla, että saat heti käden maahan, kun irrotat sen? Sitten laitat toisen käden perässä ja kävelet käsillä niin, että maha ja nassu on tankoa kohti. Koko ajan puristat tietysti jaloilla. Siitä sit vähitellen käsiä irti maasta. Ainakin mulla toimi Voi tietty olla, et oot koittanutkin tätä...

Lotta. kirjoitti:

Saila kirjoitti:

mä oon täällä kotona yksin yrittäny harjotella niinkin "helppoa" juttua kun inverted crusifix.. no tunnen et saan jaloillani pidettyy kunnol ja on tunne et kyl mä täst pysyn mut en oo vieläkään päässy nenä vasten tankoa.. ku ei vaan uskalla!
sama on myös takanojassa.. ei vaan uskalla. :E

Auttaisko, jos oot niin alhaalla, että saat heti käden maahan, kun irrotat sen? Sitten laitat toisen käden perässä ja kävelet käsillä niin, että maha ja nassu on tankoa kohti. Koko ajan puristat tietysti jaloilla. Siitä sit vähitellen käsiä irti maasta. Ainakin mulla toimi Voi tietty olla, et oot koittanutkin tätä...

juu koitettu on. pitää ens kerral tankoilla nii et äijä on kotoo ni pyydän pitää lantiost kii

Mäkin oo kovin säikky uusien liikkeiden opettelussa ja oisin varmaan oppinut monia juttuja paljon nopeammin, jos vaan uskaltais. Mutta nyt oon huomannu, että auttaa, kun opettelee uusia liikeitä mahdollisimman lähellä maata ja mielellään vielä patja alla. Tänään harjoittelin skorpparia ja jadea noin puolen metrin korkeudella. Sujui yllättävän hyvin, enkä tosiaan ois uskaltanu heti korkealla ilmassa.

Oon myös huomannu, että monet liukuu liikkeissä alaspäin ja oon itsekin alkanu tehdä sitä harjoitusmielessä. Kun omaa pitovoimaa voi säädellä ja pysymisen vastakohtana on alaspäin liukuminen hitaasti, eikä täysi pidon menetys ja putoaminen, tuntuu jotenkin turvallisemmalta..

Saila kirjoitti:

Lotta. kirjoitti:

Saila kirjoitti:

mä oon täällä kotona yksin yrittäny harjotella niinkin "helppoa" juttua kun inverted crusifix.. no tunnen et saan jaloillani pidettyy kunnol ja on tunne et kyl mä täst pysyn mut en oo vieläkään päässy nenä vasten tankoa.. ku ei vaan uskalla!
sama on myös takanojassa.. ei vaan uskalla. :E

Auttaisko, jos oot niin alhaalla, että saat heti käden maahan, kun irrotat sen? Sitten laitat toisen käden perässä ja kävelet käsillä niin, että maha ja nassu on tankoa kohti. Koko ajan puristat tietysti jaloilla. Siitä sit vähitellen käsiä irti maasta. Ainakin mulla toimi Voi tietty olla, et oot koittanutkin tätä...

juu koitettu on. pitää ens kerral tankoilla nii et äijä on kotoo ni pyydän pitää lantiost kii

Pyydä äijää pitämään sun jaloista kiinni, painamaan niitä vasten tankoa ihan perusinvertissä, niin varmasti helpottaa sitä pelkoa. Sitten vaan hiljalleen irrottamaan käsiä ja vasta sitten kääntää masun kohti tankoa. Niin mä oon sen ekan kerran uskaltanut tehä. Sama juttu takanojan kanssa (jos siis teet nilkat ristissä koivet suorana); mies vain pitämään jalkoja yhdessä, niin tuntuu heti varmemmalta. Tsemppiä!

Mä pelkään tehä toukkaa ihan hulluna Tosin asiaan varmaan vaikuttaa, et en ehkä saa tarpeeks pitoa säärille, kun ne koivet on vielä suorana, mulla on sitä pitoa aika paljon kans reisillä. Mut siitä en vaan uskalla lähtee työntään itteäni irti tangosta. Ei kyl ehkä oo tarpeeks voimaakaan, kun ei näitä läskejä niin helposti liikuteta.. Täytyy varmaan kokeilla kotona. Mä en ees luota siihen et Miia tai Laura saa musta pidettyä, jos päätän romahtaa turvalleni maahan. Miehen pitäis jo jaksaa Tää vaan on sellanen liike, että kiukuttaa niin paljon kun ei uskalla..

Oon nyt tankoillut reilun vuoden melkein puolitoista vuotta ja käyn jopa satunnaisesti tek3 tunneilla ja silti joka ikinen kerta kun menen tavalliseen perus inverttiin pelkään niin maan kamalasti. Kertaakaan en ole tippunut sieltä eikä oikeastaan edes pahemmin läheltä piti tilanteitakaan ole ollut mutta itsesuojeluvaisto pamahtaa pintaan samantien kun asetan kädet tangolle invertti asentoon. Sit hangataan käsiä takapuoleen ja uskotellaan hetki itelleen "ei tässä käy mitään onhan tästä ennenkin selvitty" ei se varmasti juurikaan ulkopuolelle näy mutta jokainen invertti on työn takana että uskallan.

Mut kyllä tämä laji silti on ihanaa ja heti helpottaa kun on siellä väärinpäin mutta se liikkeelle lähteminen on vaan niin karmeaa. Ja joka kerta kun tekee uusia liikkeitä pelottaa ihan kauheasti. Ja pahana on vielä etten oikeen osaa tehdä mitään jos opettaja tulee auttamaan. Tuntuu että meen ihan lukkoon ja en saa sitä vähääkään onnistumaan jos opettaja pitää kiinni. Mutta eteenpäin mennään ja pikkuhiljaa opitaan. ja onhan se kivaa joka kerta kun sen pelon voittaa ja on väärinpäin tangossa.

Olen harjoitellut toukkaa lähiaikoina ja erityisesti sitä, että saisi ns. yläasennossa tangon tiukasti kainaloon (onkohan tää siis forearm grip). Jotenkin en vaan uskalla viedä itseäni tarpeeksi lähelle tankoa, koska lantio on loppuasennossa niin kaukana tangosta ja pelkään että keikkaan siinä ympäri.

Takanoja on myös toinen pelottava liike. Välillä se tuntuu tosi varmalta ja välillä taas niin epätukevalta. Toivottavasti varmuus tämän kanssa lisääntyy ajan myötä.

Mun ongelma on taas UHKAROHKEUS! Kaikkee pitää kokeilla miettimättä asiaa sen kummemmin... Ja kyllä, oon tullut pari kertaa vauhdilla alas. Mä voisin ottaa teiltä vähän tuota varovaisuutta. Vaihtaako joku uhkarohkeuteen?

^Tää nyt on vähän OT, mutta vieläkin naurattaa se Death Lay-keskustelu (tässä kuva http://www.triagedesign.co.uk/wikipole/index.php5?title=Image:Deathlay.jpg ):
ts. Neiti Uhkarohkea ja Neiti Ylivarovainen keskustelee..

Em Kay: Mä oon aatellut kokeilla sitä Death Lay'tä.
Hemuliini: Oho! Mä en ikinä uskaltais!
Em Kay: häh? Miks? Sehän on varmaan ihan helppo, jaloilla vaan kiinni niinku supermiehessä ja sitten selkälihaksilla kroppa ylös.
Hemuliini: Mutta mitä jos jalkojen pito pettää? Siinähän tippuu suoraan alas ilman mitään mahollisuutta saada mistään kiinni. Kai sen takia sen nimi on DEATH lay.
Em Kay: Ai niin joo! Ei mulle ollut vaan tullut tommosta ees mieleen!

hemuliini kirjoitti:

^Tää nyt on vähän OT, mutta vieläkin naurattaa se Death Lay-keskustelu (tässä kuva http://www.triagedesign.co.uk/wikipole/index.php5?title=Image:Deathlay.jpg ):
ts. Neiti Uhkarohkea ja Neiti Ylivarovainen keskustelee..

Em Kay: Mä oon aatellut kokeilla sitä Death Lay'tä.
Hemuliini: Oho! Mä en ikinä uskaltais!
Em Kay: häh? Miks? Sehän on varmaan ihan helppo, jaloilla vaan kiinni niinku supermiehessä ja sitten selkälihaksilla kroppa ylös.
Hemuliini: Mutta mitä jos jalkojen pito pettää? Siinähän tippuu suoraan alas ilman mitään mahollisuutta saada mistään kiinni. Kai sen takia sen nimi on DEATH lay.
Em Kay: Ai niin joo! Ei mulle ollut vaan tullut tommosta ees mieleen!

AHAHAHAHAHHHAHAHHAA! Megarepeäminen! That's me!

Ivanka kirjoitti:

Olen harjoitellut toukkaa lähiaikoina ja erityisesti sitä, että saisi ns. yläasennossa tangon tiukasti kainaloon (onkohan tää siis forearm grip).

Forearm gripillä pito on kyynärvarrella, kainaloon sitä ei tartte tuoda forearmilla tai elbow gripillä. Päin vastoin tartteis saada ylävartalo ja rinta myös mahdollisimman kauas tangosta ja suora linja pehvasta alakäteen Esim. http://www.triagedesign.co.uk/wikipole/index.php5?title=Caterpillar

Ok, kiitos! Meillä ope vaan sanoi, että koittakaa saada tanko tiukasti kainaloon, mutta ei varmaan sit tarkoittanut ihan niin kirjaimellisesti sitä. Hyvä, tästä onkin jo paljon helpompi jatkaa harjoituksia!

Mulla on kanssa ongelmia tuon toukan ja siitä jatkettavien liikkeiden kanssa. Oon suorakulmaa ja toukkakiipeilyäkin jo tehnyt onnistuneesti, mutta jostain syystä nyt sitten iskenyt aivan järkyttävä kammo. Ei vaan pääse yli siitä oman pään aiheuttamasta jännityksestä ja sitten tuntuu ettei kädet pidä ja voimat riitä ja kaikki..

Toinen murheenkryyni on superman. En vain USKALLA luottaa siihen että se yläkäsi pitää ja tulee sitä pitoa. Ei vaan onnistu. Samaan aikaan luotan niihin käsiin kyllä monissa muissa liikkeissä, mutta jostain syystä tuo tökkii.

Ehkä se vaan treenillä taas pääsee yli näistäkin.

Voi olla myös et on ollu tarkoitus saada vaan nosto kuntoon, ei vielä loppuasento. Jos on tanko kainalossa ni putoaminen on ainaki vaikeempaa kuin forearm tai elbow gripillä, joissa on tosi herkkä tasapaino. Toukka on ainoo liike jossa mulla on tippunu oppilaita tangolta, kaikista varoituksista, spottauksesta, varovaisuudesta huolimatta. Mua pelottaa kun muut tekee sitä

Hui, eipä nyt helpottanut omaa toukka-ahdistusta ollenkaan!

Olen jo pitkään ihmetellyt, että miten porukka tipahtelee toukasta. Olen kuullut monia tarinoita, joissa nimenomaan toukasta on tiputtu. Keksin nimittäin tuhat paljon helpompaa liikettä, joissa tippumisen riski on mun mielestä suurempi.

Mä arkailen eniten nopeita vaihtoja ja nopeita siirtymisiä. Varsinkin sellaiset liikkeet, joita ei pysty tekemään hitaasti. Niitä on vaikea lähteä harjottelemaankaan, kun pitäisi heti uskaltaa. Ja pelottaa myös kaikki, joissa pitäisi pysytellä oikean polvitaipeen varassa, hui!

Mä en ole ottanut stressiä uskaltamisesta. Jos pelottaa, niin en tee. Silloin en ehkä ole valmis tekemään kyseistä liikettä. Monesti auttaa, kun jättää vaan hautumaan. Sitten yllättäen kuukauden päästä pelottava liike ei tunnukaan yhtään pelottavalta. Jos hyvin käy.

Mä oon kanssa ihmetelly, mun kokemuksen mukaan vaikka tasapaino pettäisikin on aina kantapää tangolla ja sillä saa vedettyä itsensä takaisin perusinversioasentoon. Oonkin ottanu nykyään tavaksi näyttää yhden tai kaksi hätäpoistumista ensin ja sit vasta aloittaa toukan kanssa. Yleensä noi tippumisongelmat alkaa siinä vaiheessa kun toukka alkaa tuntua tukevalta ja siellä on hyvä olla, tullaan liian luottavaisiksi liian pian.

Mulla on sama taktiikka ku sluipalla. Jos pelottaa jatkan niiden nostoon / liikkeeseen tarvittavien lihasten ja liikeratojen treenaamista jotain muuta kautta, kunnes tuntuu luontevalta tehdä liikettä, joka ennen pelotti. Melkein kaikkiin nopeisiin siirtymiinkin oon onnistunu kehittelemään jonkun "välimallin" joka näyttää persiiltä tehdessä, mutta joka auttaa sen oikean siirtymän tekemisessä sitten myöhemmin.

Mulle kans erityisesti käsillä seisonnat on ollu kammotus mulla kans tuntui et selälle tulee liikaa painetta tai taittuu liikaa kunnes hoksasin siirtää pään eripuolelle tankoo niin jotenki siinä saan selän suoremmaks niin hyvin rupes onnistuu!

Toi toukka on mulla ongelma kans tai paikoillaan oon siin ihan luontevasti saan molemmat jalat yks kerrallaan irti mut ylöspäin ne ei mene. Ylipäänsä mun mielestä se tuntuu aina siltä ettei ole mitään pitoa vaikka siitä jalkoja irrotteliskin niin silti.

Mua pelottaa myös selän totaalinen napsahtaminen. Mulla on huono alaselkä ja olen nyt tehnyt säännöllisesti selkäliikkeitä noin 3kk. Selkään sattuu mm. karusellissa (?) ja aurinkojaloin tehtävissä spinneissä. Polvitakanojassa kun laskeudun kyynärpäiden varaan, selässä tuntuu melkoinen paine. Kaikenlaiset taivutukset joissa selkä menee kaarelle on yhtä tuskaa, samoin lantion tuominen eteenpäin kun jalat on takana. Harmittaa ja ärsyttää kun selkä on tällänen rautakanki. Olen huomannut pientä edistystä tapahtuneen, mutta pitkä on matka vielä edes normaaliin selkään.

Käsiseisonnan kautta tangolta alastulo, pelottaa joo täälläkin. Varsinkin kun siinä pelottaa ensin se selän taipuminen ja toiseksi jalkojen rämähtäminen maahan. Myös se pään kääntäminen tangon suuntaan pelottaa jotenkin. Ajattelen että jään siihen enkä uskalla tulla alas enkä pääse takaisin ylös ja sitten katkee varmaan niskakin. En ole saanut alastuloa kotona harjoiteltua kun ei ole apukäsiä ottamassa vastaan. Tankohuoneessa on kovin vähän tilaa ja pelkään rämähtäväni työpöytään tai kaappeihin.

Pää alaspäin oleminen ei sinänsä pelota enää, mutta kaikenlaiset käsiseisontaan liittyvät pelottaa. Johtunee siitä, etten ole ikinä tainnut päästä edes seinää vasten minkäänlaiseen käsiseisontaan. En luota käsivoimiini vaikka ne on selvästi kehittyneet ja jaksan kyllä nostaa itseni käsien varassa ylöskin päin. Taitaa siis olla pelkkää henkistä tämä pelko.

Olen muutenkin hitaasti oppiva ja epäilen kykyjäni onnistua liikkeissä. Huono itseluottamus urheilun suhteen juontaa juurensa koululiikunnasta. Olin joka lajissa oikea surkimus. Hankin heti alussa tangon kotiin, koska tiesin että minun pitää saada tutustua liikkeisiin rauhassa yksin. Harrastanut olen tätä lajia nyt reilun puol vuotta ja itse asiassa eilen USKALSIN tehdä kotona maanantaisen tunnin innoittamana ihan yksinäni ekaa kertaa perhosen. Tunnilla kaverin spottaamanakin se oli tuntunut pelottavalta. Kotona vain päätin että nyt sen teen vaikka tippuisin päälleni, en tippunut. Enkä ole kertaakaan ollut edes tippumassa mistään asennosta, silti pelottaa.

Kotona käytän tangon alla paksuja patjoja kaikissa liikkeissä joissa roikun pää alaspäin. Teen tangosta niin tahmean, ettei minun tarvitse miettiä aluksi niinkään puristusvoimaa vaan yritän vain päästä itse asentoon jotenkin. Vasta kun asentoon pääsy alkaa onnistua (+ alas pääseminen), otan patjat pois alta ja yritän pysyä tangossa ilman "liimaamista". Käsiseisonnan kautta poistumiseen en vain ole vielä keksinyt vielä mitään välietappia. Yritin seinääkin vasten, mutta sekin samperi pelotti liikaa. Täytyis asentaa tangon viereen jotkut rappuset mitkä pitkin astelisi lattiaan... Onko muilla jotain välietappiehdotuksia?

Niin ja lisään vielä yhden inhokin, takaote. En tiedä onko kyse venyvyydestä, henkisestä periksiantamisesta, ranteen kiertymisestä vai kaikista näistä, koska en vain pääse irti lattiasta ja pyörimään takaotteella. Lisäksi tuntuu kuin käsi repeisi irti lavan kohdalta. En ole tätä liikettä kauheasti yrittänyt harjoitellakaan koska se tuntuu niin vaikealta. Voisko sillä olla jotain merkitystä asiaan etten saa käsiä lähellekään yhteen selän takana kun venytetään ojentajia? En tiedä.. mutta vaikea ja pelottava liike. En luota käteni puristusvoimaan ja pelkään että käsi repeää irti, siinä tiivistettynä takaotteen tunnelmat.

Mutta laji on kiva ja ainakin haastetta piisaa. Onnistumisen ilo on suunnatonta kun jokin vaikealta tuntunut liike onnistuu. Odotan innolla sitä päivää kun uskallan tulla käsiseisonnan kautta tangolta alas! Se on seuraava isompi tavoitteeni nyt kun takanoja vihdoin onnistuu, kaksonen ilman käsiä pysyi ainakin kotioloissa ja se perhosen asentokin löytyi ja pääsin jopa nätisti alas. Jee.

Tulipas kirjoitettua pitkä..

Käsilläseisontoja kannattaa varmastikin lähteä ensin testailemaan kyynärpää käsilläseisonnasta. Sillon ei tarvitse mietiskellä sitä kestävätkö kädet Sitä on helppo treenailla sekä lattialta, että tangolta käsin.