Uskaltaako puistoon lähteä tankoilemaan yksin?

Sain vihdoin hankittua stagen ja olen haaveillut treenaamisesta (kesällä) läheisessä puistossa. Juttelin kuitenkin miehen kanssa asiasta ja sen mielestä idea on tuhoon tuomittu. Se ei usko että saisin treenailla rauhassa vaan kuvittelee että siihen tulisi ihmisiä huutelemaan, kuvailemaan kännyköillä tai ahdistelemaan

Onko kenelläkään kokemusta tankoilusta puistossa tai muulla julkisella alueella? Jos on niin miten sujui ja saitko treenailla rauhassa?

Yksin en ole mennyt, enkä olisi jaksanut raahata kamoja sinne ittekseni, vaikka puisto olikin ehkä 50m päässä. Rauhassa sai olla, mutta riippuu määritelmästä. Kyllä siinä osa ohikulkijoista morjesti, suurimmaksi osaksi mielenkiinnolla ja positiivisesti. Mutta toki oli muutaman kerran niitäkin poikaporukoita kaljojensa kanssa, jotka heitti huonoa läppää (vitun kestävää terästä? onko teillä show alkamassa?), osa joskus jäiki johonki lähettyville omassa porukassaan istumaan, ilman sen kummempaa kontaktia meihin.

Jos nyt silleen mietit, niin kontaktia varmasti joku tulee ottamaan, mutta vaaratilanteeksi se tuskin äityy. Mielellään tietysti touhuaisi jossain luonnonkauniissa ja rauhallisessa paikassa, ei ihan puistotien laidalla.

Toissa kesänä tämmönen kaveri sattu meiän taustalle



Mikäs sen kauniimpi tausta kesäisille tankokuville


Mutta todettakoon vielä, nätisti tämäkin herra käyttäytyi. Enemmän tässä vastauksessani painotan nyt sitä, että kehtaatko sinä tankoilla kaiken kansan nähden? (Vai onko se oikea sana tohtia, en koskaan muista miten päin etelän ihmiset sen ymmärsi kun tarkoitetaan nolottamista...)

Sanoisin että oma rauha varmasti riippuu paljon sekä kellonajasta, että puistosta. Tuohon viereiseen puistooni voisin hyvin ajatella rahtaavani tangon ja saavani olla yksinkin rauhassa. Sielä kun ei istu kesäisinkään ryyppyporukoita.

Me ollaan parin kaverin kanssa käyty puistossa muuten temppuilemassa. Ollaan saatu olla rauhassa pääsääntöisesti. Tasan kerran siihen jäi yksi mies tuijottamaan häiritsevästi. Istui kymmenen metrin päässä ja tuijotti herkeämättä. Mutta hänkään ei sanonut mitään tai tehnyt mitään muuta, kuin vai tuijotti.

Mua ei hämäisi, jos mun treenejä ohikulkijat katsoisi hetken, mutta huutelevaa poikaporukkaa voisin kehoittaa kauniisti antamaan minulle treenirauhan. Yksin en tosin ole ulkona tankoillut omaa takapihaa kauempana. Siinä naureskelin tosin, että voi naapureilla olla taas ihmeteltävää. Mutta enpä huomannut kenenkään, edes pihapiirin kakaroiden, jäävän kyttäämään.