Keskustelua notkeudesta

Meinasin postata KCleo threadiin mutta kun mun ja KCleon kuvaketjut on alkanu tukkeutua notkeuskeskusteluista ja online opasteissakin on jo muutama ketju eri aiheisiin liittyen, niin tänne yleistä keskustelua notkeudesta ja venyttelystä, kiitos

Eli aloitanpa keskustelun sillä, mitä meinasin tuonne KCleon keskusteluun postata:

Osittain saattaa ollakin vammautumisriski esim. yliliikkuva selkä... Esimerkiksi balettitanssijoiden selkäkipuja tutkittaessa niillä tanssijoilla, jotka yltävät pidemmälle jalkojensa taakse lattiaa kurkottaen, on todennäköisemmin alaselän kipuja myös. Mutta jos pitää lihakset kunnossa eikä ylivenyttele niin ei luontainen notkeuskaan välttämättä pahasta ole, ja sulla (KCleo) nyt luulisi lihakset aika kovassa tikissä olevan

Notkeus on kyllä sellainen laji että mun mielestä sen puutteesta ei tarvitse kenenkään urputtaa. Notkeus on kaikista liikunnan osa-alueista HELPOIN saavuttaa, se kun ei vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja aikaa. Notkeus kasvaa päivä päivältä, voima viikko viikolta ja kestävyys kuukausi kuukaudelta, kuten sanotaan. Ainakin järkevällä harjoittelulla. Jos juoksentelee kuin päätön kana, eikä ole tavoitteita tai suunnitelmaa, niin onko ihme, jos ei edisty?

Sit taas jos ei itsellänsä kärsivällisyyttä tai halua venytellä ole, tai vaihtoehtoisesti ei ole intoa selvittää oikeaa venyttelytekniikkaa ja aikatauluja itselleen, ei varmaan ole tarpeeksi halua olla notkeakaan. Huimimmat voimistelutekniikatkaan kun ei yliliikkuvia niveliä tai mitään muutakaan taikaa vaadi. Vasta sirkusakrobatian puolelle menevät väännökset vaativat jo poikkeuksellista notkeutta, tanko tai tolppa sinällään ei mitään yli normaalin liikeradan vaadi, vaikka lisääntynyt notkeus toki tekee osasta liikkeistä näyttävämpiä.

tankotanssija kirjoitti:

Notkeus on kyllä sellainen laji että mun mielestä sen puutteesta ei tarvitse kenenkään urputtaa. Notkeus on kaikista liikunnan osa-alueista HELPOIN saavuttaa, se kun ei vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja aikaa. Notkeus kasvaa päivä päivältä, voima viikko viikolta ja kestävyys kuukausi kuukaudelta, kuten sanotaan. Ainakin järkevällä harjoittelulla. Jos juoksentelee kuin päätön kana, eikä ole tavoitteita tai suunnitelmaa, niin onko ihme, jos ei edisty?

Jep, käsittättömin kommentti, jonka olen kuullut venyttelystä, oli, ettei kyseinen henkilö katsonut tarpeelliseksi venytellä, kun ei kuitenkaan olisi venynyt mihinkään hei haloo..

Noin mä itsekin ajattelin joskus, ennen kuin sain vähän faktaa venyttelystä Eli mä olen itse sellainen "kroonisesti kankea" ihminen, en oo ollu notkea edes lapsena, jolloin sen ois kai pitänyt olla luonnollista. Jos pikaiseen venyttelee silloin tällöin niin eipä siinä paljon kehitystä tapahdu. Olin varma, etten tule ikinä venymään mihinkään.

Sittemmin taas kun liikunnasta ja venyttelystä on tullut säännöllinen rutiini on mulle selvinnyt että kaukana kroonisesti kankeasta, mulla on itse asiassa yliliikkuvat nivelet. Ja lihaksethan antaa periksi, kun vain jaksaa venytellä. Vielä pari vuotta takaperin istuen varpaiden kurkottelu kihelmöi pohkeissa lähes kivuliaasti, ja tuntui siltä, ettei olisi toivoakaan, että ikinä yltäisin varpaisiini asti. Nyt kämmenet taittuvat lähes kantapäihin asti jalkapohjaa pitkin. Enkä mä ole ollut edes mitenkään erityisen ahkera venyttelijä, siitä vain on tullut rutiini liikunnan jälkeen.

Osaltaan siitäkin syystä halusin keskustelun avata, kun itsekin tunneilla säännöllisesti näen ihmisiä, jotka ovat näemmä päättäneet, että eivät veny mihinkään. He "muka" tekevät venytykset, mutta ohjeita ei noudateta sitten pätkän vertaa, ja ilmeestä näkee, että tehdään mukana vain opettajan mieliksi. Tunnistan ilmeen, koska itselläni oli samanlainen liikuntatunneilla, kunnes aloin yksinkertaisesti lintsata niiltä (mulla ei siis ole peruskoulun päättötodistuksessa liikunnasta arvosanaa ollenkaan, edellinen arvosana, mikä siitä on tullut, on hylätty).

Kenelläkään vinkkejä siitä, kuinka venyttelyyn saisi oikeasti ihmisiä innostettua? Vaikka kaipa se tässä harrastuksessa tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan, jos oikeasti on lajista tosissaan. Itse temput on kuitenkin helpohko oppia vuodessa tai parissa, mutta flow ja notkeus ovat lopulta ne, mitkä erottavat temppuilijan loistavasta tanssijasta.

Vielä vuosi sitten olisin nauranut omille jutuilleni. Kuulostan ihan myöhäisheränneeltä

Muistan kans, kuinka pikkumuksuna monet kaverit veny vaikka mihin spagaateihin, tai sitten vaan ne notkeimmat on jääneet mieleen Venyttelystä tuli oikeastaan rutiini sitten vähän myöhemmin kun aloittelin ensimmäistä liikuntaharrastusta, joten en oikeastaan kyseenalaistanut sitä silloin lapsena, vaikka olinkin aika kankea. Nyt kun oon spagaatia venytellyt, tajusin että oon viime vuosina venytelly enemmän takareisiä kuin sisäreisiä, koska ne venyi paljon paremmin silloin alussakin. Itseasiassa kesti vuosia ennen kuin sain/osasin saada istualteen venytyksen sisäreisiin, kun tuntui että polven sivussa jotkin kiinnikkeet esti sen venymisen vaikka nuori olinkin. Olis varmaan pitänyt aloittaa joskus kolme-nelivuotiaana.. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan

Omasta mielestäni ehkä parasta venyttelyssä on se rauhoittuminen ja keskittyminen siihen venytykseen ja omaan kehoon. Toisaalta huomaan kyllä että ajatukset lähtee vaeltamaan venytellessä. Verikin alkaa mukavasti kiertää ja rentoutuu. Liikunnanohjaaja voi kyllä pitkälle kannustaa ja neuvoa oikean tekniikan, mutta sen jälkeen se on aika lailla omissa käsissä

Mun mielestä paras kannustus, jota itse käytän ohjatessani (siis muuta liikuntaa kuin tankotanssia ), on se fakta että lihaskudos on uusiutuvaa kudosta. Uudet säikeet kasvaa pidemmiksi kun vaan jaksaa venytellä. Eli notkeus ei todellakaan ole (ainoastaan) synnynnäinen ominaisuus, vaan siihen todellakin voi vaikuttaa!

Useinhan se ei ole edes lihasten pituus, mikä on nimenomaan jalkojen suhteen esteenä, vaan venytysrefleksi. Kyllä mä sain etujalka koukussa taaemman jalan lattiaan kiinni, ja taas toisin päin, mutta spagaatti oli n. puolen metrin päässä. Sama juttu sivuspaksussa, nostamalla vaan yhen jalan sivulle on helppoa... Ja eihän ihmisen kropassa yksikään lihas tai jänne mene jalasta toiseen, mutta silti molemmat jalat kerrallaan on vaikeampaa. Mulle oli kauhean lohdullista tajuta, että lihaksissa itsessään ei ole edes pituudessa vikaa, mutta hermostollista säätelyä pitää hieman rukata.

Mä olen ihmetellyt sisäreisiä venytellessä että miksi yksi jalka kerrallaan venyy vallan hyvin, mut kun ottaa molemmat kehiin niin ei puhettakaan. Ajattelin tosin et se johtuu just jonkinlaisesta jalkojenvälisestä kiinnikkeestä, mutta nyt kun järkeä käyttää niin sellasta ei tosiaan taida olla.. Tämähän selvensi heti samantien, että ehkä joskus venyn myös siihen suuntaan!

Mitä venyttelyyn inspiroimiseen tulee, niin vaikee sanoa.. Omakohtaisesti oon aina halunnut olla notkea, koska se on mun mielestä vaan niin kauniin näköistä, varsinkin tankotanssissa. Motivaatioksi ehkä tunneilla oppilaille vois näyttää joitain notkeutta vaativia liikkeitä miltä ne näyttää notkeana ja kankeana versiona, itselle ainakin vois toimia!

Minä olen "harrastanut" notkeutta vaihtelevasti sitten teiniiän. Se on nautinnollinen hemmottelu kehollleni. Verenkierto paranee ja sitä kautta saa lihakset enemmän happea ja se taas vaikuttaa yleisesti piristävästi olotilaan. Välillä notkeus katoaa tauon takia, mutta sinnikkäällä venyttelyllä palautuu. Yleensä palautuminen kestää alle kuukauden mutta siitten tulee se raja vastaan missä oltiin ennen lopettamista. Silloin pitää taas nähdä vähän enemmän vaivaa jos haluaa edistyä notkeudessa.

Venyttelyssä kannattaa aina muistaa sen että venyttelee lämpimänä! Eli ei koskaan kylmiltään jos ei halua revähtää vahingossa lihaksen. Kunnon treeni (vaikka saunakin toimii) lämmittää kunnolla ja silloin onkin hyvä muistaa venytellä perusteellistesti kaikkia ja varsinkin treenattuja lihaksia. Välillä näkee bodaajia (miehiä yleensä) joiden liikeradoista näkee heti ettei ne koskaan venyttele. Näyttää siltä että ne on vankeina isojen kehojensa. Oikeasti lihaksikkuus ei estä notkeutta vaan usein edesauttaa kun on tarpeeksi voimaa esim. siltojen tekemisessä.

Toinen hyvä nyrkkisääntö on ettei väännä väkisin. Eli se että hyväksyy missä oman kehon raja menee ja venyttää ainoastaan sen verran että tuntuu vielä mukavalta mutta kuitenkin huomaa että lihas venyy. Asentoakin kannattaa ajatella. Suosittelen kaikille joita kiinnostaa venyttely JOOGAA!! Kannattaa mennä vaikka johonkin työväenopiston halvalle kurssille jos tuntuu ettei rahat riitä kalliiseen kurssiin. Joogan asanoja on suunniteltu vuosisatoja, ja ne onkin yleensä turvallisia ja hyvin tehokkaita. Lisäksi joogassa oppii myös hengittämään oikein venytellessä. Eli uloshengitys venytyksen kohdalla ja sisäänhenitys "tauon" kohdalla.

Notkeus on harvoin epäterveellistä tai vahingollista jos venyttelee oikein.

Hengitystä on hyvä seurata muutenkin urheilleissa. Ite oon sellainen tyyppi että kun keskityn tarpeeksi johonkin uuteen, vaativaan juttuun niin unohdan hengittää ja sitten ihmettelen et kuinka tässä nyt näin puhki ollaan...

Ainiin!! Ja VESI!! Kannattaa pitää kehonsa hyvin ravittuna juomalla n, 1,5 litraa vettä!! Ja ei sillein yhdellä kulauksella vaan hitaasti pitkin päivää... Ja siis venyttelyhän tunnetusti vähentää kunnon-treenin-jälkeistä maitohappokipua - JOS MUISTAA myös JUODA. Venyttely lisää verenkiertoa ja ikäänkuin "tuulettaa" lihaksia.

huh.. tulipa tekstiä..

Maitohapot saa itse asiassa paremmin liikkelle rauhallisella kävelyllä kuin venyttelemällä, vaikka venyttelykin auttaa

Ja tuo "jos venyttelee oikein" kuulostaa paljon venytelleeltä itsestään selvältä, mutta niin monet tekevät tuossa hommassa niin tajuttoman määrän virheitä, ettei tosi. Esim. että niveliin kohdistetaan vääntöä vain lihaksen venyttämiseksi (lihakset lyhenee ja palautuu takaisin, nivelsiteet ei), venytellään aina kylmiltään, ei venytellä säännöllisesti, tehdään liian intensiivisiä venytyksiä omaan notkeuteen ja voimiin nähden. Jos haluaa venyä pidemmälle pitää lihaksia aina myös vahvistaa, vaikka sitten juuri jooga-tyyppisillä lihasjännitystä vaativilla asennoilla, joissa lihas joutuu jännittymään venyessään... Tai ihan kuntosalilla pitkiä sarjoja matalilla painoilla ja täydellä liikeradalla.

Toi on totta, että nopeesti mulle kaikki heti, ei kannata venyttelyssä. Siinä vaan aiheuttaa itselleen harmia. Oon huomannu, että jos ei malta tai jos opettaja ei tunnilla tee tarpeeksi venyttelyja tai tekee ne liian nopeasti, ei ole hyvä lähteä treenaamaan. Varsinkin näin "vanhempana" huomaa, tai kuuntelee kehoa paljon enemmän kun nuorempana, kun ei niin aina tällaisia asioita miettinyt.

Mä olen venytelly pienestä tyttösestä saakka ja tuntuu että olisin aina päässyt spagaatin. Tuossa oli ehkä ainakin viiden vuoden tauko, kun aina joskus vaan koitin että meneekö se spagaatti. On jännä, kuinka se on jäänyt niin että vaikka en ole sitä venytellyt niin se menee vaikka taukoa on ollut niin pitkään. Nostan teille kaikille hattua, jotka jaksatte treenata tuota spagaattia, koska se ei kaikille ole välttämättä sitä mieluisinta puuhaa ja aika pitkäjänteistä. Mun mielestä ei aina kannata näissä asioissa verrata muihin, vaan miettiä kuinka itse on edenny. Tunnen itseni ihan laiskimukseksi, kun käytän aikaa niin vähän venyttelyyn, lähtökohtana on aina ollut se, että kyllähän mä ne pääsen... Vaikka voishan sitä treenata ylispagaattia ja kehittyä siinä... Nuorempana venytin kotona aina telkkarin ääressä spagaatteja tyynyjenpäällä mukavasti, mitäis varmaan ottaa sama harjoittelu nytkin ohjelmistoon!

Mutta siis ihan mahtavaa teille, jotka olette tehneet töitä ja saavuttaneet tuon spagaatin, ei se ole ihan pikkujuttu!

Tuli sellainen mieleen, et mitä mieltä ootte/minkälaisia omakohtaisia kokemuksia venyttelyn hyvästä aikavälistä? Oon huomannut useampaan otteeseen, että perusteellisesti venyteltyä ei pariin päivään puhettakaan et pystyis kunnolla venytellä kun kaikki tuntuu olevan entistä enemmän jumissa. Kannattaako silloin vaan pikkuhiljaa venytellä silti, vai odottaa että jumitus on taas helpottanut ja sit muutaman päivän päästä vasta venytellä uudelleen?

---Siirsinkin tämän tuonne venyttely ja spagaatit keskusteluun.---

Ikinä ei pitäisi venytellä niin kovaa, että menee jumiin... Venytellä sen sijaan pitäisi joka päivä, mielellään 2-3 kertaa päivässä (aamulla, kevyt venyttely ennen treeniä, ja pidempi venyttely reilusti treenien jälkeen).

Jep sillon on kyllä todennnäköisesti ollut liian väkivaltaista venyttelyä jos paikat menee enemmän jumiin ...eli ei kannata koittaa venytellä väkisin, ts. kipua ei saisi tuntua koska silloin lihas jännittää vastaan eikä venymistä tapahdu!!! Liian väkivaltaisella venyttelemisellä voi myös saada ihan lihasvaurioitakin aikaan .

Itseä kanssa tämä oikeaoppinen venyttely kiinnostaa ja virheitä olen varmasti tehnyt aina ja paljon. Tästäkin on niin monta koulukuntaa, mikä sitten on se oikea tapa jolla pääsee terveellisesti parhaimpiin tuloksiin.

Itse en ole koskaan ollut mitenkään älyttömän notkea, mutta keskivertoa notkeampi kuitenkin. Nyt aikuisiällä kroppa kangistuu, varsinkin saliharjoittelun olen huomannut vaikuttavan tähän. Eli venyttelyn määrä ei ole ollut oikeassa suhteessa voimaharjoittelun määrään? Tällä hetkellä olo on kuin puupökkelöllä, tietääpähän ainakin missä on tehtävä töitä ja paljon.

Tai salilla harjoitellessa liikkeet on vääriä. Jos tähtäimessä on vaan lihasten koko ja ulkonäkö, tehdään aika useinkin lyhyttä liikerataa raskailla painoilla. Jos tavoitteena on lihasten rakenteellinen kestävyys ja notkeus tehdään liikkeitä, joissa tulee nivelen täysi liikerata käytettyä, ja hieman kevyemmillä painoilla (täydellä liikeradalla ja isoilla painoilla kun loukkaantumisriski kasvaa liikeratojen ääripäissä). Notkeuttahan voi kehittää venyttelyn lisäksi myös ihan painoilla tehtävillä lihaskuntoharjoitteilla, kunhan valitsee niitä täysiä liikeratoja sisältäviä liikkeitä.

Itselleni venyttely on kyllä tosi tärkeää liikuntasuorituksen jälkeen tai vaikka ihan muuten vaan. Muistan jopa ihan ensimmäiset venyttelyni pikkulikkana
Velipuoli opasti mua ja pikkusiskoa et miten ja miksi venytellään pesiksen jälkeen. Sieltä ne rutiinit onkin peräisin Eikä tuostakaan montaa vuotta kerinnyt kulumaan kun isosisko neuvoi, että "joka kerta kun katsot tv:tä, istu aina jalat leviällä ja joka kerta yhä enemmän auki.Sitten säki pääset spagaattiin!" Ei varmaan kauheen hellää lihaksille; eikä varsinkaan ihan kylmiltään..Mutta noudatin siskon neuvoa ja sieltä se spagu sitten tuli, kun lastenohjelmia ja MTV:tä vahdattiin. Sen jälkeen tavoitteena oli vaan ylläpitää se eikä koskaan kadottaa sitä.

Nyt isona taas haluaisin olla vieläkin notkeampi! Tankotanssituntien myötä oon alkanu myös kiinnittämään huomiota oikeaan tekniikkaan. Mukavaa lukea täällä sekä kuunnella tunneilla oikeasti asiantuntevaa tekstiä venyttelystä, kun omat venyttelyrutiinit oli jo niin pinttyneet pääkoppaan..Lisäksi oon omaksunu tunneilta uusia venytysliikkeitä \o/ Vaihtelu virkistää, kun venytys tuntuu ihan eri tavalla..Mutta mitäs sitten tehdään, kun venytys ei oikeasti enää tunnu? Väärä tekniikkako vai tapahtuuko lihaksessa silti jotain? Itellä ei tunnu venytys ojentajissa, vatsassa eikä rintalihaksissa ellei vedä oikeen överiksi sitä liikerataa..Toisaalta noi taitaa olla juuri ne heikoimmin kehittyneet lihakset oisko siinä se syy?

kyllä huomaa joo että joku on joskus venytelly..
aina kivat loppuvenytykset ku yks on siellä ku joku kumiukko
oon huomannu kyllä saman et kun ei rintalihaksissa tunnu venytykset, eikä etureisissä eikä mahassakaan oikeestaan...
etupuoli on ihan kuminen, saapi vääntää ihan miten sattuu eikä oikeen missään tunnu...
en kyllä itekään osaa sanoo et mikä ihme siinä voi olla...
surkeeta on

Iteppä wilmiina oot kuminen

Moi!

Mulla on ikäni ollut pieni ongelma takareisien venyttelyssä, ja ajattelin kysellä, onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia... Meinaan kun takareisiä pitäisi venyttää niin, että istutaan jalat suoraan eteenpäin ja taivutetaan vatsaa kohti jalkoja, niin mulla venytys ei tunnu takareidessä, vaan inhottavana kiristyksenä säärissä ja pohkeissa. Pohkeiden venyttäminen esim. seinää vasten on kuitenkin ihan helppoa ja tuntuu tavalliselta venyttelyltä. Kireyden takia en tahdo saada jalkaa nostettua ylös tai ees suoraksi, joten polveni ovat aina koukussa, ja sen takia liikkeetkin näyttävät rumilta. Missä voisi olla vika?

Mä voin olla sit olla esimerkki, kuinka EI tehdä.
Eli ei istuta 24v. jalat perseen alla. On muuten helvetin kamalaa, kun niiden
jalkojen suoristaminen ei meinaa onnistua vieläkään vaikka vuoden sen kans
taistellu.Lihakset jokseenkin jumalattoman kireät ja lyhyet pohkeissa ja takareisissä.
Toiseksi : EI istuta lattialla jalat 90 asteen kulmas ulospäin.
Lopulta polvet ja varpaat osoittaa eri suuntaan ja sit on tosi kivaa
ja joudutaan miettimään helikoptereihin sun muihin aivan eri tyyliin
jotta kuinka ne kintut pitää kääntää jotta ne suorana näyttäis muillekin suorilta.

Edeske: Kehon koko takaosan lihakset ovat kaikki ketjuna ikään kuin yhteydessä toisiinsa. Jos pohje kiristää hieman ja takareisi vielä hieman enemmän, voi takareisivenytyksistä seurata ihan kunnon pohjekramppikin.

Ihan alkuun kannattaa alkaa etsiä niitä takareisiä jalka kerrallaan - toinen jalka edessä, toinen auki sivulla tai takana sen mukaan, mikä on itselle mukavin asento. Pidä nilkka mahdollisimman rentona tai ojennettuna, ja nojaa suorassa linjassa selkäranka jalan myötäisesti alas ja eteen. Tarkista, että jalan varpaat ja polvi osoittavat kattoa kohti, eivät sisään tai ulospäin. Venytys yleensä alkaa tuntua polvitaipeen takana ensin, ja hieman jalan kulmaa muuttamalla ja asentoa etsimällä alkaa takareisikin löytyä. Voit pitää selän suorana tai pyöreänä. Suoralla selällä venytys on puhtaammin takareidellä, pyöreällä selällä myös alaselkä venyy. Jos lihakset ovat kovin tiukat voi suoralla selällä eteenpäin kurkottaminen olla tosin haasteellista. Voit jopa kokeilla käsien siirtämistä lattiaan selän taakse ja työntämistä eteen sitä kautta ensin.

Toinen hyvä venytys on olla lattialla selällään, toinen jalka koukussa, toinen polvi rinnassa. Laita pitkä pyyhe / T-paita / tms venytettävän jalan taakse ja ojenna polvi hitaasti, pidä nilkka rentona. Tuo hitaasti polvea rintaa kohti, polvi suorana ja jalka mahdollisimman rentona, selkä ja niska suorana lattiaa vasten. Kun koukistat nilkkaa pitäisi venytyksen tuntua enemmän pohkeen puolella, rennolla nilkalla reiden takana. Etsi asentoa kaikessa rauhassa niin se löytyy kyllä. Takareisiin on melko vaikea saada tuntuma aluksi.

Nita: Tuskin on väärä tekniikka kyseessä Eri venytykset tuntuu eri ihmisillä eri tavalla, ja kun lihakset ovat venyneet jo hieman luonnollisen liikeradan ylitse ei venytys välttämättä enää tunnu, eikä "raskaampia" venytyksiä ole mielekästä etsiäkään nivelvaurioiden välttämiseksi. Varsinkin ojentajat ja rinta (olkapäät) sekä vatsat (selkänikamat) ovat hyviä esimerkkejä lihaksista ja nivelistä, joita ei kannata venyttää luonnollisen liikeratasi ylitse. Jos tahdot, voidaan katsoa joskus tuntien jälkeen sulle eri venytyksiä ja kokeilla löytyisikö tuntumaa lihaksiin eri asennoissa. Mutta sulla on hyvä liikkuvuus joka tapauksessa eli kenties alkaa vaan olla se maksimiliikkuvuus saavutettu.

Edeske kirjoitti:

Moi!

Mulla on ikäni ollut pieni ongelma takareisien venyttelyssä, ja ajattelin kysellä, onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia... Meinaan kun takareisiä pitäisi venyttää niin, että istutaan jalat suoraan eteenpäin ja taivutetaan vatsaa kohti jalkoja, niin mulla venytys ei tunnu takareidessä, vaan inhottavana kiristyksenä säärissä ja pohkeissa. Pohkeiden venyttäminen esim. seinää vasten on kuitenkin ihan helppoa ja tuntuu tavalliselta venyttelyltä. Kireyden takia en tahdo saada jalkaa nostettua ylös tai ees suoraksi, joten polveni ovat aina koukussa, ja sen takia liikkeetkin näyttävät rumilta. Missä voisi olla vika?

Mulla on ihan sama ongelma. Kysyin asiasta aikaa sitten fysioterapeutilta ja hän sanoi ongelman olevan hermoradoissa. Ihmisellä menee kuulemma koko kropan läpi joku hermo, joka kinnaa eri ihmisillä eri paikassa - useilla yläselän/niskan kohdalla, mulla pohkeissa. Tämä on siis kuulopuhetta, ei tieteellistä faktaa, voi hyvin olla, että olen ymmärtänyt jonkun asian väärin. Mun on pakko venytellä aina pohkeet ennen takareisiä, muuten en saa venytystä tuntumaan takareisissä. Ja takareidet venyttelen tosiaan yksi kerrallaan, molemmat jalat edessä kinnaa pelkästään pohkeissa tai polvitaipeiden kohdalla. Lisäksi teen FT:n näyttämän venytyksen: istun aitajuoksija-asennossa, mutta jalka sisäänpäin käännettynä, jalkapohja suunnilleen suoran jalan polven kohdalla. Venytän suoran jalan pohjelihasta saman puolen kädell (eli jalkapohjasta kiinni, kantapää irti lattiasta), nostan toisen käden takaraivolle niin, että kyynärpää osoittaa suoraan sivulle. Sitten kierrän yläkroppaa ja yritän osua kyynärpäällä suorana olevan jalan polveen. Lopussa käsi saa kääntyä niin, että polveen osuminen on helpompaa, ei siis tarvitse osoittaa lopussa ihan kohtisuoraan sivulle. Liike tehdään hitaasti, ollaan loppuasennossa 1-2 s ja palataan hitaasti takaisin. Tehdään 10 kertaa per puoli. Tuntuu aika mukavasti polvitaipeissa/pohkeissa, mutta sen jälkeen takareisien venyttely on helpompaa. Toivottavasti sait jotain selvää tuosta liikeestä.

Tosiaan - pohkeiden lisäksi myös alaselkä ja pakarat kannattaa venyttää ennen takareisiä

Mulle muuten fysioterapeutti sanoi takareiden venyttämisestä, että aitajuoksija-asennossa varpaiden kuuluu olla jonkinverran ulospäin kääntyneenä, eikä kohti kattoa. Samoin sanoi, että notkeuden kannalta kannattaa pitkien staattisten venytysten lisäksi rauhallisesti heilua vähän ees-taas. Siis niin, ettei pysy koko ajan ääriasentoon venytettynä, vaan vähän höllätä ja sitten taas painua ääriasentoon.

Aitajuoksija-asennossa toinen jalka on takana, ja etummainen saa olla hieman ulospäin käännettynä - näin taaemman jalan polvi ei väänny yhtä pahasti. Jos jalka on edessä (jalkojen asento l> ) varpaat tulee suoraan kohti kattoa Tärkeintä on lähinnä varpaiden asento suhteessa lantioon - jos lantio on suorassa varpaat kattoon, jos lantio joutuu kallistumaan (kuten usein aitajuoksija-asennossa) varpaat kallistuvat sen mukana. Kunhan jalka ei ole auki- tai sisäänkierrossa.

Venytyksissä heijaaminen tai lihasten jännittäminen ja rentouttaminen on hieman kaksipiippuinen juttu. Usein jos on jo notkea ja hyvässä kunnossa voi tarvita eri venyttelytekniikoista hieman lisäapua - toisaalta taas jos lihaskunto ei ole erityisen hyvä voi heijaamisella tai isometrisellä venyttelyllä saada pahaakin vauriota aikaiseksi.