Kisakokemuksia

En ainakaan löytänyt keskustelua tästä aiheesta joten päätin aloittaa sen nyt.

Milloin sinä aloitit kilpailemisen, mitkä kisat olivat ensimmäisesi? Jos et ole vielä kisannut, aiotko? Millainen oli esiintymis asusi, putositko pää edellä maahan vai saitko tuomarit haukkomaan henkeä? Jos et ole vielä kilpaillut, aiotko? Elikkäs millaisia kisa kokemuksia sinulla on.

Itse en ole harrastanut tankotanssia kuin muutaman kuukauden, mutta on tässä vielä paljon opittavaa. Nyt kun on pian oma tanko käytössä niin toivoisin että ehkä jo vuoden päästä voisin olla itse valmis kisoihin.

Ekat kisat olivat Suomen mestaruuskisat ja tokat Viron mestaruuskisat. sijoituin niissä 4:nneksi ja 3:nneksi. En ole onneksi pudonnut niissä enkä toiv. jatkossakaan.

Seuraavat kisat ovat Köpenhaminassa Tanskassa ja sitten Puolassa. Haluan kisata kovasti ja esiintyä. Kisa-asuni tuunaan yleensä itse ja pidän hyvin pelkistetystä lookista. Nyt ajattelin käyttää ompelija Stadiumista ostettuun perusylä -ja alaosan tuunaukseen. Kun itse tekee tulee hieman halvemmaksi.

Fiilikset olivat molempien jälkeen hyvät, ja esiintyjänä kehittyy joka kerta enemmän.

Mua kiinnostaa kanssa, lähinnä kuinka kauan porukka on treenannut ennen ekoihin kisoihin osallistumista? Ja mihin kisoihin osallistunut

Itellä kans kova hinku kisaamaan, tai edes kokeilemaan, houkuttaisi kovasti toi Pole Debut, mutta kuukaus tuntuu kovin vähänltä koreografian harjoitteluajalta kun ei mitään valmista... Tankoa oon nyt harrastanut n. 1,5v, 2-5h viikossa...

Mulla vaan melkeen aina niin liukkaatkädet, etten vois kuvitellakaan omaan koreoon kovin montaa pyörähdystä....

Jennn! Todellakin haet Debuttiin jos vähänkin kisaaminen kiinnostaa. Noita alkeistason kisoja kun ei ole todellakaan liikaa. Ja kuukaudessa ehtii todella hyvin suunnitella ja harjoitella koreo. Pidemmässä ajassa siihen vain kyllästyisi. Tartu ihmeessä tilaisuuteen!

Oletko käyttänyt grippiapuja? Niitä kannattaa testailla ja hyödyntää esityksissä!

Mulla ekat kisat oli battle of the pole nyt tammikuussa.

Olen ennen tankoilun aloittamista kisannut cheerleadingissa ja fiilikset ennen lavalle menoa oli aina aivan hirveät! Kisatilanteessa olen jännityksen vuoksi kämmäillyt tosi pahasti, eikä juuri mistään kisoista vuosien varrella ole sellaista fiilistä, että olisin näyttänyt lähellekään parastani. En tästä syystä uskaltanut kauheasti huudella ekoista tankokisoistani.

Näköjään tankoilu sopii mulle, koska siinä suurten epäonnistumisten todennäköisyys on paljon pienempi eikä tarvitse jännittää kenenkään toisen puolesta. Mulla oli varma olo ja hyvä fiilis ennen kisoja, ja nautin lavalla olemisesta aivan eri tavalla kuin koskaan ennen Jälkikäteen näen toki paljon, mikä voisi olla paremmin, mutta olen perfektionisti enkä varmaan koskaan tyytyväinen omaan suoritukseen.

Kisapuku oli itse tuunattu. Jatkoa ajatellen tuli tajuttua, että pienet suurella vaivalla värkätyt yksityiskohdat ei näy minnekään, tai näkyvät korkeitaan läheltä otetuissa valokuvissa...

Mä olen suunnitellut "kisakomboja" melkein siitä lähtien kuin aloitin tankoilun, vaikken ole tiennyt että missä ja milloin niitä aion hyödyntää. Sitä mukaa kun olen kehittynyt tangolla, on omat ideat uudistunut, mutta en kuitenkaan alkanut tyhjältä pöydältä kasaamaan esitystä. Kaikki tanko-osuudet oli valmiina n. 1,5kk ennen kisoja.

Kisaan seuraavan kerran Suvin kanssa samoissa kisoissa Köpenhaminassa 27.4. Kombot on ollut suunniteltuina jo helmikuun puolella, tosin harjoittelun yhteydessä ne ovat tietysti muuttuneet jonkin verran. Nyt en aio enää muuttaa kuin pieniä yksityiskohtia, ja pitäisi alkaa jauhaa koko settiä alusta loppuun saakka, koska ohjelma on paljon rankempi kuin mitä olen koskaan ennen tangolla tehnyt. Pidän peukkuja, etten joutuisi helpottamaan mitään, mutta sen näkee vasta sitten kun olen tehnyt koko esitystä riittävän monta kertaa. Mun mielipide on se, että on parempi kuitenkin helpottaa kuin tehdä jotakin, mikä tuntuu epävarmalta tai ei näytä puhtaalta. Tällä kertaa valitsin musiikin ensimmäiseksi, ja koko koreografia tankotemppuineen on kasattu alusta lähtien musiikkiin, joten toivon että esitys näyttää enemmän yhdeltä kokonaisuudelta kuin ensimmäisissä kisoissani.

Mun ekat ja vikat kisat oli viime Pole Debutissa. Meinasin kuolla jännitykseen, koko automatkan ajan kirosin etten enää ikinä ikinä ikinä osallistu mihinkään, jännitti ihan järjettömästi. Kisat sitten menikin omasta mielestä ihan hyvin, vaikka en muista koko esityksestä mitään ja koreokin pikkuisen muuttui.. ilmeisesti onneksi onnistui tuomareidenkin mielestä kun tuli silloin alkeiden voitto

Oma vedon jälkeen sitten olikin maailman paras fiilis ikinä, olin voittanut itseni, mutta kisojen jälkeen lopahti tankoiluinto ihan kokonaan, varmaan koska oli ollut niin kamala stressi koko härdellistä. Mulla on kyllä ihan kaikissa tilanteissa kamala esiintymisjännitys, joten tää on ihan mun pään sisällä, suosittelen silti kaikille!

Pukua muokkasi tuttu ompelija netistä tilatusta baletti leotardista ja se oli ihana <3

Ihan ehdottomasti suosittelen treenaamaan jonkun sellaisen kanssa, kuka jaksaa komentaa jokaisesta vinosta nilkasta ja huonosti tehdystä liikkeestä! (kiitos hemuliini <3) Ja kuvatkaa omia harjoituksia!

Haluaisin lähteä Debuttiin kokeilemaan kisailua/esiintymistä, mietin vain onko puoli vuotta harrastaneena liian aikaista lähteä?

Ei se harrastusaika kerro mitään. Riippuu todella paljon minkälainen pohja on kuinka nopeasti sitä etenee lajin parissa ja milloin on "valmis" kisaamaan. Omasta päänupista se on kiinni. Pole Debutin on kuitenkin tarkoitus olla matalan kynnyksen kilpailu, joten rohkeasti vaan hakemusta vetämään jos intoa riittää

saakohan jostain vaihdossa uusia päänuppia? mä voisin ottaa sellasen

Ketkä kaikki on muuten osallistumassa kisaan/katsomoon? Kartotan vaan ketä tuttuja nassuja vois näkyä

Eka kisa oli pole art 2009. Tankoa olin harrastanut varmaan 8-9 kk ja olin kyllä tosi innoissani kisoista (unohdin ilmoittautua ajoissa ja pääsin tsägällä mukaan, kun joku peru ).

Treenasin tosi ahkerasti 2-3 kk kisoja varten. Pyysin Miaa näyttämään kaikki liikkeet mitä osaa ja sitten aloin laittelemaan niitä yhteen, koska en tiennyt oikeen mitä liikkeitä tangolla voi tehdä ! Sitten keksin vielä pari uutta liikettä ja valitsin musiikin.

Kisoihin kun tulin niin katsoin takahuoneessa Cavallinia venyttelemässä ja kelasin et huh huh - pitää pistää parasta... Periatteessa ei jännittänyt, koska esitys oli niin hiottu hyvin treenattu, mutta juuri ennen kuin kuulutettiin lavalle niin sydän hakkasi ihan hulluna. Vedin monta kertaa syvään henkeen ja sitten olo parani.

Kun kisasin telinevoimistelussa, niin jännitti aina ja ihan liikaa. Treeniä oli aina liian vähän ja epäonnistuminen oli taattu. Sitä aina mietti että jos saa kerran vedettyä sarjan onnistuneestu putkeen niin se menis myös lavalla - no eipä se niin mene.

Mielekkäitä kisakokemuksia saa kun osaa mitä tekee. Keskiarvo harjoitussuorituksista määrittää sunnilleen mitä kisassa pystyy tekemään. On turha miettiä että jos kerran on onnistunut tekemään sarjan putkeen tai sujuvasti, niin että tämä onnistuminen tulisi tapahtumaan kisoissa. Kisassa on aina tilanne ihan toinen - uudet tangot, uusi tila, jännitys etc. Joillekin harvoille nämä "uudet" haasteet tuovat silti lisäpotkua ja he pystyvät suoriutumaan tilanteesta paremmin kuin normaalisti.

Esiintymistä pitää myös harjoitella, jos siinä haluaa onnistua. Siitä kannattaa haaveilla ja uneksia - käydä läpi tilannetta jo etukäteen useasti. Kannattaa valita monta esiintymistä putkeen (tai kisoja), jos vain pystyy, koska silloin lämpiää tilanteeseen paljon paremmin.

Itse tykkään kilpailla ja suoriudun paremmin mitä kovempi taso on. Himoitsen haasteita ja janoan täydellistä kokonaisuutta, mutta tiedostan että vahinkoja ja epäonnistumisia voi koska vaan sattua, eikä ne edes tule harmittamaan liikaa, koska en ole kone vaan ihminen.

Kannustan kaikkia innokaita treenaamaan ja esiintymään, mutta ei se ole kaikille. Itseluottamus ei varmasti kohene suorituksella, jota ei hallitse tai osaa.

Mun ekat kisat oli PoleDebut 2011 alkeissarjassa, ja silloin olin harrastanut lajia abouttiarallaa vuoden verran. Hirveesti jännitti, mutta onneksi mulla oli takana jo yksi esiintyminen silloin, joten pahin ramppikuume oli jo koettu kertaalleen. Itse tuunasin kisa-asun, ja paljon olin reenannut; mulla on aina ollut periaatteena että vähintään kuukautta ennen pitää koreografia olla valmis ja kertaalleen läpivedetty, niin kuukausi on sitten aikaa hioa ja putsailla ja saada hommaa lihasmuistiin. Sitten mielikuvaharjoittelu teen tosi paljon, yleensä ajomatkat kisoihin menee vaan kelatessa koreografiaa läpi mielessä uudestaan ja uudestaan.

Kisaesitys meni huimasti paremmin mitä odotin, tulin 2.sijalle. Ensimmäinen minuutti meni ihan hirveessä ramppikuumeessa (oksetti, pyörrytti, itketti, hikoilutti, palelsi), mutta sitten tapahtui jotain kummaa; yhtäkkiä aloin nauttimaan esiintymisestä! Ihana tunne, ja tuli mulle ihan yllätyksenä!

Seuraavat kisat ekojen kisojen jälkeen (Poledebut jatkosarja, Tre Open Showcase, jos se nyt lasketaan) ovat joka kerta tuntuneet mukavammilta, ja se ramppikuume kestää enää vain siihen asti kun kävelee lavalla. Sen jälkeen osaa jo nauttia koko hommasta.

Joo laitoin gorillagripin tilukseen ja ajattelin koettaa sitä ennen kuin päätän lähetänkö edes hakuvideota.. No gorillaei oo vieläkään tullut ja kohta pitäis päättää... Jokatoinen päivä tuntuu, että joo jajokatoinen päivä että ei todellakaan koita siinä nyt sitten päättää .....

Mitä muita amatöörikisoja on? Hirvittää tuo kuukauden harjotteluaika siltikun ei koreoo oo vielä...

Ite olen vain kerran kisannut, Pole Debutissa 2011 ja nyt hain sinne uudestaan. En ollut esiintynyt kertaakaan ennen tuota kisaa enkä muutenkaan tehnyt kokonaista koreota, henkilökohtaisista syistä ehdin treenata aivan liian vähän ja jännitys oli kyllä jo paniikin luokkaa. Temppujen puolesta esitys meni kohtalaisesti mutta enemmän se oli kyllä eloonjäämistaistelua kuin mitään esiintymistä. Mutta olin kuitenkin tyytyväinen siihen että ylipäänsä uskaltauduin lavalle, en todellakaan ole mikään huomion keskipisteessä viihtyvä ihminen ja jännitän kaikkia esiintymistilanteita niin helkkaristi.

Nyt vasta olen todella alkanut tajuta tuon mitä Oona sanoikin, sitä esitystä pitää treenata ja paljon! Ei todellakaan riitä että on tuurilla saanut pari kertaa koreon menemään putkeen. Kyllä tämä kuukausi valmistautumisaikaa Pole Debutiin on ihan liian vähän kun on muitakin esityksiä tekeillä, mutta päätin nyt hakea kuitenkin. Pitää vaan pärjätä niillä tempuilla jotka jo osaa, tätä varten ei ehdi uusia enää opetella.

Mielikuvaharjoittelu on kyllä mun vahvuus, yöunetkin menee aina kun on esitys tekeillä kun kelaan vaan sitä koreota päässä uudestaan ja uudestaan

Mulla ei oo vähäisintäkään esiintymiskokemusta tän lajin parissa mutta hain nyt tonne Pole Debutiin. Tulee olemaan iso homma saaha esitys kuntoon tai ees sinnepäin.. jos käy niin etten pääse kisaamaan niin aion tehä esityksen jokatapauksessa, vaikka kotona kavereille sitten Oon vissiin vähän ristiriitainen tyyppi kun toisaalta haluaisin hulluna esiintyä mutta toisaalta tiiän että jännitän kovasti. Tuo mitä Oona sanoi harjoittelusta niin on varmasti totta. Ja myös Martta on oikeassa, kuukausi on tosi lyhyt aika. Mutta nyt ei auta, näillä mennään ja sitten nähhään mihin se riittää. Myös minä aion tehä sitä mitä jo osaan, päänuppi joskus liitelee pilvissä ja haaveilen tekeväni sitä ja tätä ja jotain ultrahienoa mutta omien treenivideoiden katselu sitten palauttaa tosiasioihin Joten Jennn, laita kamera pyöriin, tee mitä osaat hyvin tehä, kato se tarkkaan ja laita hakemus menemään ja ps. mulla kans kädet hikoaa sikana. Olen kokeillut ja käyttänyt grippejä ja joo, ne toimii kyllä hyvin staattisissa tempuissa mutta mitäs sitten kun pitäs spinnatakin.. Menee vähän sivuraiteille aiheesta mutta sanokaa joku viisas, miten se onnistuu? Siis onko semmosta grippiä, mikä auttaa pidossa mutta sallii spinnaamisen?

mä oon aina vaan esiintyny, muut ovat tainneet kisata eli mimmibileissä, pole debutin alkeissarjassa ja tampere open showcasessa tullut heiluttua.. joka kerta jännittänyt ihan sikana, mutta joka kerta myös esiintyminen parantunut. tekniikka aina päin persettä, koska kotitankoilu mutta ei se oo mun menoa haitannut..

ja kuten omassa ketjussa mainitsinkin jo, että nyt pähkäilen jaksanko hakea debuttiin ja stressata kuukauden reeniajasta ku viiminen vuosi ollut muutenkin kamalaa stressiä. ja kuukaus (tuli todettua showcaseen treenates) on liian lyhyt aika mulle. etenkään kun en keltään oo saanut koskaan mitään apuja esityksiin.. on sitten käynyt niinkin, että improlla tullut vedettyä noissa kaikissa esiintymistilanteissa ehkä seuraavaan showcaseen sitten, jos sellainen tulee

Lainaus :

Siis onko semmosta grippiä, mikä auttaa pidossa mutta sallii spinnaamisen?

Nää on makuasioita. Mun mielestä Gorilla on huono, koska sillä on kehno spinnata. Mighty Grip oikein annosteltuna saa mun mielestä parhaan pidon niin staattisiin liikkeisiin kuin spinneihinkin. Kokeilemalla se selviää. Myös oikea annostelu on tärkeää, sitäkin pitää kokeilla!

Mun ensimmäisestä esiintymisestä voisinkin kertoa, taisi olla Pole4fitin kevät- tai joulujuhla. Sen piti olla ryhmäesitys, mutta kukaan muu ei tullutkaan. En ollut koskaan käyttänyt mitään grippiapua ja juuri ennen esitystä struuttasin hätäpäissäni Dry Handsia aikamoisen jöötin. Pysy hyvin, mutta spinneissä tuli kauhea SKRIIIIKKK-ääni, eikä millään meinannut pyöriä.

Voisin myös antaa vinkin kaikkiin kisoihin valmistuville: Jos aikaa on 1 kk niin ei kannata ottaa kisakoreoon mitään uutta ja epävarmaa temppua! Se vaan tuo lisästressiä jos on joku temppu, jonka onnistumisesta ei ole täysin varma. Samoin, ei kannata ottaa temppua, josta ajattelee: "ei mee vielä, mutta kohta mä sen opin".

Joo mighty grip sallii myös spinnailun kunhan ei laita liikaa, gorillaa nyt en muutenkaan laittaisi käsiin mutta sen kanssa spinnailu varsinkin kuulostaa tuhoon tuomitulta ajatukselta. Mulla vaan valitettavasti kädet hikoilevat ihan valtoimenaan joten pelkkä mighty grip ei riitä, vielä on löytämättä sellainen combo joka ei haittaisi spinnailua. Dry handsista tykkään muuten mutta se kyllä vie viimeisetkin ilmat muutenkin vaatimattomista spinneistäni

Tosiaan ei kannata lyhyellä valmistautumisajalla ruveta uusia temppuja opettelemaan vaan hioa koreo niistä jotka jo osaa. Itse tein viime pole debutissa sen virheen että otin mukaan pari "onnistuu tuurilla silloin tällöin" -temppua ja niiden hiomiseenhan meni sitten tuhoton osa muutenkin vähästä treeniajasta. Kyllä sujuva kokonaisuus on paaaljon tärkeämpi asia kuin se vaikein ihmetemppu jonka pystyy näyttämään.

Mulla ei ole kovin suurta kilpailuviettiä, olen sellainen "teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää" -suomalaisurheilija Eli parasta mahdollista suoritusta tavoittelen, en tiettyä sijoitusta enkä totta puhuen kovin vahvasti usko että mulla olisi edes mahdollisuuksia voittaa.

Apuaaa, mä pyörryn, lähetin sen hakuvideon.... Kerran tässä vaan eletään ... Ja nytkö pitäis muka 4 päivää odottaa, että kuinka käy?!!! TArvii varmaan ruveta koreoo suunnittelee ihan oikeesti, jos vaikka pääseekin mukaan

AAAARGH! Ärsyttää kun en tiedä pitäisikö sittenkään hakea Pole Debuttiin... Tässä syitä miksi lähteä ja ei lähteä.

Miksi en lähtisi:

Stressi
Kisa-asu
Matkat
Esitys (en ole ennen tehnyt koreografioita)
Jännitys
Pelko
Olen valmiiksi loppuun palanut

Miksi lähtisin:

Kokemus (ensimmäiset kisat/esiintyminen)
Pääsisi Tampereelle
Tein hakuvideota _kauan_, se vaati kirjaimellisesti verta hikeä ja kyyneleitä. Se on silti huono.n

Mun ensimmäiset kisat oli SM:ien avoin sarja vuonna 2010. Olin harrastanut lajia tasan vuoden ilman mitään urheilutaustaa. En olisi ikinä uskonut, että pääsen mukaan kisaamaan, mutta niin vaan pääsin Olin esiintynyt sitä ennen kerran yhdessä pienessä paikallisessa tapahtumassa. Sittemmin olen kisannut kolme muutakin kertaa (Battle of the pole 2011 kittens, Mimmibileet, SM 2012 avoin) ja esiintynyt paljon, paljon enemmän. Täytyy kyllä sanoa, että tykkään todella paljon esiintyä Kilpailemisesta en sit ole ihan niin varma Oon aina ollut joukon häntäpäässä, joten helposti voisi ajatella, että mitä järkeä sitä kisaamista on jatkaa. Lisäksi stressaan ihan järjettömän paljon kisoja, ne vaatii valtavasti työtä, en osaa yhtään niin hyvin kuin "pitäisi" jnejnejne. MUTTA silti olen aina vaan kisannut uudestaan Olen järkeillyt niin, että koska tankokisoihin on esikarsinta, täytyy mun osata tarpeeksi, koska mut on valittu mukaan kisaamaan. Kisaamaan pääsy on siis jo suuri "voitto" itsessään Lisäksi kisoissa pääsee esiintymään, jutustelemaan muiden tankoilijoiden kanssa, saa laittautua nätiksi ja pitää kivoja esiintymisasuja. Parhaimmillaan saa hyvää ja rakentavaa palautetta asiantuntijoilta siitä, miten omaa tankoiluaan voi kehittää. Saa ihania muistoja, joita miettiä sitten vuosien päästä. Tiivistettynä siis, musta kisaaminen on toisaalta ihan hirveää, mutta kyllä se silti on tosi kivaakin Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, eihän sitä muuten tiedä, tykkääkö Ja ihan hyvin mä oon elämässä itseni kanssa pärjännyt, vaikka tankokisoissa oon häntäpäähän jäänytkin

Eli sinuski hakuvideo menemään vaan Sua jää harmittamaan, jos et edes kokeile!

Parin viimeisen esiintymisen perusteella voisin heittää pari lisävinkkiä. Noiden uusien temppujen lisäksi kannattaa välttää myös niitä, joista esim. vanhat rasitusvammat kipeytyy. Toistoja tulee niin paljon koreota treenatessa, ettei kannata ottaa riskiä vamman ärsyyntymisestä ja koreografian muuttamisesta tokavikalla harjoituskerralla.

Ja sitten esiintymisasu: treenaa sen kanssa. Jos se pysyy hyvin päällä kenraaleissa, älä muuta kiinnitystä varsinaiseen esitykseen. Yllättäviä asioita voi tapahtua tuubitoppien kanssa..

Hakemus laitettu

^hyvä!