Millainen olit ensimmäisellä tunnilla?

Koska eilen oli ensimmäinen tunti, tuumin jotta olisi aiheellista pistää tänne aihe sille.
Aloittelijoita kun tuntuu tulevan lisää koko ajan.
Itse tykkäsin aivan älyttömästi. Vaikeinta oli kun oli kuvitellut ennen tuntia kuinka se menisi,
ja joutui tajuamaan, että ei se nyt mene niin (perfektionisti). Pää käski toista ja kroppa EI halunnut totella.
Ja yleensä en ujostele laisinkaan tuon lantion/ takapuolen keikutuksen kanssa jos olen
esimerkiksi tanssimassa. Nyt vain iski aivan järkyttävä ujostelu päälle .
Ehkä se siitä.
Kysynkin teiltä te taitavat tankoilijat, kuinka ensimmäinen tuntisi meni?
Jos vaikka itseluottamus antaisi merkkejä elämästä , kun se tajuaisi ettei ihminen ole tankoilija syntyessään,
vaan siihen pitää oppia, enkä ole ainoa jonka oikea jalka pistää hanttiin.

Kiitos muuten vielä Annikalle hauskasta tunnista .

Olin ihan kauhea pökkelö. Jännitti niin ettei rmikään liikkunut mihinkään. Tuntui että mitään lihaksia ei löydy mistään, kaikki hiertää eikä muuten vaan onnistu. Eka tunti oli kaiken kaikkiaan ihan hauska, mutta olo oli kauhean nolo. Tankotanssi on kuitenkin yks niitä harvoja asioita joista oon innostunu ihan tosissani - vaikka eka tunti tuntuikin nololta. Ehkä tää kertoo vaan mun kasvusta ihmisenä, mutta kylllä mää uskon, että lajissakin on vikaa.

Hauska aihe!

Ekalla tunnilla kävin helmikuussa RTP:llä ja olin oottanut sitä ihan intopinkeänä joku kolme viikkoa. Sillon ei vielä kauheesti tunkua ollut tunneille, niin en ollut ees varannut paikkaa, kunnes tajusin paikan päällä et niinkin ois voinut käydä että tunti on täynnä tai liian vähän ihmisiä, että sitä ei järjestetäkään.. Noh kuitenkin, tunnilla oli joku 5 ihmistä ja perusspinnien kanssa oli melko lailla takomista, ranteet hinkkautui niin että nahka oli rullalla ja vesikelloja tuli sormiin ja hartiat ihan jumissa. Hienointa oli että tangolla istuminen ja seisominen onnistui jo ekalla tunnilla ongelmitta ja sain intoa, että ehkä minä jotain vielä opin. Kaiken kaikkiaan tunti täytti kaikki ennakkoluulot ja vähän ylittikin. Paikat oli kipeenä seuraavat kaks viikkoa, jolloin menin toisen kerran RTP:lle muusta syystä Hkiin mennessäni.

Näin muuten viime yönä unta, että olin ihan huippu polettaja! Mikä ikävä pudotus taivaalta takaisin maanpinnalle, kun tajusin että ei.. se olenkin ihan vaan minä, basic spinner.. Ja viimeinen tankoilutuntikin jäi väliin ja tolla omalla 50mm on niin vaikee nykyään tehdä ja ja... Mä tästä lopetankin moi.

Just eilen avauduin yhdelle tutulle ekoista tankoilukokemuksistani kun tämä oli luonani tutustumassa ensi kertaa tankoiluun ja tuskaili sitä kuinka hankalaa hommaa peruspyörähdyksetkin on.

Muistan että ekalla tunnillani en tosiaan päässyt edes yhtä kokonaista pyörähdystä tangon ympäri. En tajunnu miten homma oli niin sairaan vaikeeta kun se näytti niin kevyeltä ja helpolta. Mut niinhän se yleensä on et se mikä näyttää helpolta, ei sitä tosiaankaan ole.
Mulla meni varmaan kyllä koko tunti semmoseen ähellykseen, etten hirveesti kelaillu että oompas nolon näköinen kun tässä väännän. Lähinnä vaan ärsytti kun ei mikään sujunu ja siitä tuli semmosta taistelutahtoa et piru vie kyl mä viel joku pv nää opin!
Muistan myös kuinka aluks sattu ihan hirveesti jokapaikkaan. Nahat rullalla käsistä ja reidet huus hoosiannaa. Mut näin vuoden epäsäännöllisen tankoilun jälkeen ei perusliikkeet enää satu, uusia kokeillessa kyllä kirpasee aina. Mut sekin asia korjaantuu sitämukaa ku oppii tekemään oikeella tekniikalla.

Nyt kun oma tanko saapui olisin halunnu heti yhdessä yössä muuttua supertankoilijaksi, mut ei tässä hätäilyt auta. Sujuvaksi ja taitavaksi oppii vaan tuhansilla ja taas tuhansilla toistoilla. Et ei tää harjottelukimara ihan heti kesken lopu!

Oon tätä samaista aihetta tässä ajatellut lähiaikoina kun jotakuinkin vuosi sitten tuli tää homma aloitettua.

Mä olin kyllä kaukana taitavasta ensimmäisellä tunnilla, ainut pyörähdys minkä taisin saada sujumaan muutaman kerran oli back hook, ihan perus palomies tuotti niin suuria ongelmia. Karuselli oli myös toivoton, tulin samantien polville ( ja muuten kuuluvasti!) kun jalat nostin maasta ylös. Suurin ongelma oli varmaan puristusvoiman puute 50 mm tangolla. Istuminen ja seisominen sen sijaan sujuivat hienosti aivan kuten cherrielläkin Korkeasta kipukynnyksestä lienee apua sekä jalkojen liimaihosta Kropan käyttöä on kyllä oppinut, esim. ajattelin että bodyrolleista ei tule ikinä sulavan näköisiä minun tekemänäni..
Ensimmäisen tunnin jälkeen olinkin niin innostunut jo, että tilasin seuraavana päivänä oman tangon ja siitä se sitten lähti

Onneksi mulla on tallella vuoden takaisia videoita treenaamisesta, niitä on tosi hauska katsoa + niistä huomaa kehityksen.

Oih, paha mennä sanomaan, kun olin ekalla tunnillani vasta kun olin jo opettanut itse ja tokiolainen Lu Nagata piti vierailevan opettajan tunteja studiolla! Itse asiassa ekalla varsinaisella tunnillani olin aika yllättynyt, kuinka hyvin se meni. Itse liikkeet oli ihan erilaisia kuin mihin oli tottunut, joten tekninen toteutus ei sen tunnin aikana niissä vielä oikein loistanut. Mutta kun edelliset kokemukset liikuntatunneilta oli joko jotain rauhallista kuten joogaa tai sit suoraan yläasteen jumppatuntien traumat vielä taustalla.

Kun mä aloitin oppiminen tuli lähinnä sattuman kautta, n. reilun vuoden tanssittuani näin ensimmäistä kertaa pari Fawnia Mondey:n tanko-DVD:tä, jolloin alkoi ekaa kertaa iskeä oivallus, että tangollahan voi oikeesti tehdä aika kaikenlaista. Mutta nekin DVD:t on nykymaailmassa jo suppeita, ja siirtyivät melko lailla suoraan jostain staattisista auringoista handspringeihin - ei ihan sujunut, saihan ne sen näyttämään helpolta!

Mutta esim. tangolla istunnan opin itse oikeasti aivan sattuman kautta kauan ennen kuin tajusin, että youtubesta voisi etsiä lisää tanssivideoita Fawnian DVDeiden tueksi. Takanoja nilkat ristissä tuli istunnasta layouttiin edetessä vahingossa, perusinvertin opin muilta tanssijoilta. Aluksi olin ainoa jolla oli ylipäänsä mitään mielenkiintoa oppia jotain karuselleja tai muita vaikeampia spinnejä, joten niiden kanssa tappelin sitten itsekseni aina kun oli ylimääräistä aikaa. Eipä olisi silloin uskonut, missä on muutaman vuoden päästä.

Tosi hyvä aihe itse asiassa. Pahastuuko kukaan, jos printtaan tämän studion seinälle? Musta on niin kauhea sääli kuinka monet luovuttaa heti jo parin tunnin jälkeen kun ei se ollutkaan niin helppoa, kuin kuviteltiin. Eikä siinä paljon auta jos mä itekseni siellä sanon että ei kukaan ole seppä syntyessään, tulee vaan jotain mutinaa takas että hyvähän sun on sanoa!

Onpas helpottavia kommentteja.

Mä olin myös ihan käsittämätön pökkelö ekalla tunnilla, sitä yhtä ainuttakaan pyörähdystä ei saanut tehtyä eikä muutenkaan homma näyttänyt yhtään niin sulavalta kun olin kuvitellut sen ekalla tunnilla näyttävän.
Päällimmäisenä on jäänyt mieleen kipu ja hiertymät!
Mä oon samanlainen liimaiho kun näköjään moni muukin täällä ja istumiset ja seisomiset onnistui jo ekalla tunnilla, mitä nyt kipeää teki. Mutta eipä oo kaikilta onnistunut ekoilla kerroilla ne, että näemmä jotain kehuttavaa on itsestä vaikka vieläkin puolen vuoden jälkeen tuntee välillä olevansa niin auttamattoman kankea ja epäsulava.

Hyvä aihe!

Mä menin ekalle tunnilleni Australiassa ylimielisenä ja nenää pitkin katsellen. Olin päättänyt kokeilla kaikkea mahdollista kun nyt ulkomailla olin, ja tätä lajia oli hehkutettu niin ettei siltä voinut välttyä. Mutta ennakkoluulot mulla oli erittäin kovat ja voi sanoa, että ellen olisi ollut niin tajuttoman kyllästynyt punttisaliin ja aerobicciin, en olisi tuonne päätynyt. Mutta latinotanssien vastapainoksi halusin jotain yläkroppatreeniä ja siksi menin.

Alkulämmittelyihin kuuluvien lantionpyöritysten ajan kattelin vielä tietäväisenä ympärilleni ja mietin että niin just, tällasta tää just on, pelkkää ketkutusta. Mutta jo ihan ensimmäisen eli front hook -spinnin harjoittelun aikana jäin koukkuun (no pun intended )! Siis välittömästi. Ja siitä se sitten lähti. Oli niin makeeta kun ensin oli täysin seinä vastassa, mikään ei toiminut niinkuin piti, ja sitten kohta lähti ihan vähän sujumaan. Ja sitten taas hiukan enemmän. Ja enemmän...no, kaikki te tiedätte millasta se on!

Mulla ei oo todellakaan mikään liimaiho ja niinpä istumiset ja seisomiset oli yhtä luisua vaan aluks. Ja yläkropan heikkous ja keveys alakroppaan verrattuna on aina olleet ongelma. Mä en oo mikään urheilijakroppanen ollut koskaan joten mulla on mennyt tämä kolme vuotta kerätä riittävästi voimaa kaikkiin liikkeisiin. Mutta onnistui se lopulta!

Joo hyvä idea laittaa studion seinälle!

Itselläkin välillä tullut sellasia ketutuksen puuskia, että oon meinannut heittää tuolla tangolla parvekkeelta keihästä naapurin ikkunaan. Siinä vaiheessa aina tarvii jonkinlaista potkua persuksille, yleensä se onnistuu osoitteessa www.youtube.com. katsellessa muiden videoita ja sitten kenkutuksen voittaakin kamala halu tulla joku päivä yhtä hyväksi! Mutta sitähän tankoilu parhaimmillaan/pahimmillaan on, hirvittäviä vastoinkäymisiä ja lopulta itsensä ylittämistä.

Ei mua ainakaan haittaa että tulostat, hyvä vaan jos auttaa muitakin ku vain mua .
Mulla oli eilisellä tunnilla kans sama se että jossain mielen sopukoissa nolotti, kun
ei mennyt niinkuin piti, mutta sitten nauratti samalla aivan julmetusti. Halusin vain niin kovasti
osata HETI.
Palomiehessä mun jalat meni koko ajan väärinpäin ja niissä missä pyörähdettiin, kädet
meni aivan ihmeellisesti. Oli kyllä pakko myöntää itselle että tätä en osaa automaattisesti vaikka
kuinka haluaisin.

Tänään on mitä oudoin lihas ollut kipeä, nimittäin se joka on peukalon juuressa!
Hauiksissa jonkin verran arkuutta voimaa käyttäessä ja jaloissa mustelmat. Hassu juttu sinänsä,
salilla käydessä kaipaan seuraavana päivänä tuota lihasten arkuutta, jota ei koskaan tule .
Typerää .

Mä olin joskus viime tammikuun loppupuolella ekalla tunnilla RTP:ssä. Oli joku Marian aamutunti, jonne paikalle ei ilmestynyt kuin minä ja yksi kaverini. Mun kokemus sinällään taitaa erota monesta muusta siinä mielessä, että eka tunti oli aivan ihana. Tehtiin muutamia peruspyörähdyksiä ja kokeiltiin tangolla istumista ja seisomista ja kaikki onnistui heti! (Ja seuraavana päivänä oli paikat niin kipeenä ja mustelmilla, että ei mitään rajaa )Luojalle kiitos onnistuneesta ekasta tunnista, koska jos olisi ollut ylitsepääsemättömiä hankaluuksia, niin tuskin olisin seuraavalla viikolla mennyt enää uudestaan ja pakottanut Maria mukaan ja olisi nyt ihanan titaanitangon omistaja. Mä oon aivan liian kärsimätön harjoittelemaan perusjuttuja kovinkaan kauaa...

Harmittaa kyllä, että mun kaveri, joka oli tunnilla mukana, ei saanut juonesta kiinni tunnilla ollenkaan ja sen harrastus jäi sitten siihen... Eikä usko, vaikka kuinka oon sanonut, että monilla eka tunti on aivan kamala...

Mulla samanlaiset, erittäin positiiviset kokemukset ja onnistumisen elämyksiä heti ensimmäisellä tunnilla, kuten Ninallakin. Eka tuntini siis RTP:llä tammikuun lopussa ja olin kyllä alusta asti täysin myyty! Tanssitaustasta ja punttitreenistä oli selkeästi hyötyä...

Ensimmäinen tuntini oli RTP:ssa lokakuun lopulla. Yritin saada kahta kaveriani mukaan, mutta turhaan. Molemmat olivat kiinnostuneita lajista, mutta toinen ei uskaltanut tulla ja toisella oli rahapula. Päätin mennä sitten itsekseni. Ajattelin, että olen viimeinen ihminen kenelle tankoharrastus sopii. En ole ketterä, en notkea ja lihasvoimani on lähes olematon. Halusin kuitenkin kokeilla edes kerran lajia. Ensimmäisistä spinneistä jäin koukkuun lajiin. Odotusten mukaan olin todella kömpelö ja kaikki liikkeet meni lähinnä "jotenkin sinnepäin". Yllätyin kuitenkin, että jotku liikkeet oikeasti onnistuivat edes jotenkin enkä lentänyt tangolta alas. En ole kovin perfektionisti. En vaadi itseltäni muuta kuin, että viihdyn lajin seurassa ja minulla on hauskaa. Sitä se todellakin oli!! Hymyilin koko tunnin kuin hangon keksi. Tankotanssi on todella palkitseva laji. Tuntuu, että mitä enemmän sitä harrastaa, sitä enemmän myös kunnianhimo kasvaa. Sitä haluaa osata enemmän ja paremmin.

Ja mitä niihin kahteen kaveriini tulee niin molemmat odottava, että pääsevät kokeilemaan tankoani, kun vihdoin saan sen. Ehkä hekin rohkenevat tulla sitten tunneille.

Hauska aihe tosiaan! Olen monesti muistellut sitä ensimmäistä tuntia, kun ei tiennyt vielä mitään lajin vaativuudesta. Olin jo etukäteen päättänyt tykätä lajista ja olin niin innoissani kun vuosi sitten pääsin RTP:lle ensimmäistä kertaa tunnille. Ensinnäkin mulla oli ihan vääränlaiset vaatteet, kun oli pitkät housut, jotka oli revittävä ylös saakka. Muistan, että alussa pyörähdykset ei olleet lähellekään niin hankalia kuin tangolla istumiset, jotka sattui NIIN paljon, ettei tosikaan. Mietin silloin, että kuka siellä ylhäällä ylipäätä voi tehdä yhtään mitään... Mutta seuraavilla kerroilla helpotti paljonkin. Edelleenkin nuo tangolla istumiseen liittyvät temput ovat minulle ehkä hankalampia. Se on varmaan ruumiin rakenteesta ja fyysisistä ominaisuuksista kiinni.

Olen samaa mieltä siitä, että on todella hyvä idea kuvata treenejä aina silloin tällöin, koska siitä huomaa, kuinka paljon on aloittamisen jälkeen kehittynyt! Ihania kokemuksia on kyllä kertynyt tämän alkunihkeyden jälkeen

Ensimmainen tunti oli kahdeksan vuoden riekkumisen jalkeen.
Ei siina kummosempaa kuin koreografia oli vaikeaa hahmottaa koska itsekseni keskityn vaan trikkeihin, en tanssillisuuteen.

Joo hyva idea laittaa studion seinalle naita kokemuksia!

Ensimmäinen tunti

Oe voe... se oli viime keväänä. En uskaltanut lähteä kokeilemaan yksin, joten otin kaverin mukaan. Minulla on sirkuskoulutausta ja kaikenlainen kiipeily ja temppuilu on kiinnostanut pienestä pitäen - ei siis ihme, että laji koukutti välittömästi. Tunti meni kohtuullisesti. Se oli kivulias kämmenille, ranteille ja polville, mutta sain palomiehen ja muutamia muita temppuja onnistumaan. Upea fiilis! Ylöstulot ja se vähäinen ketkutus mitä tehtiin tuntui nololta, vaikka normaalistikin tanssin aika lantiopainotteisesti. Ennakkoluulot tankotanssia kohtaan varmaan jyskyttivät takaraivossa. En vieläkään "osaa" ketkuttaa tunnilla, vaikka teenkin sitä kotioloissa. Jäi paha tapa...

Pari seuraavaa päivää meni toipuessa lihaskivuista, mutta peruskurssiin mennessä olin taas voimissani ja intoa täynnä. Ajattelin, etten ikinä pysty kääntymään ylösalaisin tangolla, mutta nyt kun vuosi on lopuillaan, sekin on tehty. Tämä on siitä ihana laji, että näyttävät temput eivät välttämättä ole niitä vaikeimpia

Mä olin ensimmäisellä tunnilla ihan pihalla ja tosi utelias. Hymyilytti ja nauratti vaan.

toki tunnille tulo jännitti hiukan, mutta se katos melkein samointein kuin tulikin, eli avatessa ja sulkiessa treenipaikan oven

Alkulämmittely oli aika shokki, kun oli sen verran vauhdikas, että tän akkelin reidet vaan tutis. Mutta myös postiivinen yllätys, sillä sain tehtyä naistenpunnerruksia justiinsa niin monta kuin muutkin (himassa ei ole ennen onnistunut). Alkulämppärin jälkeen olin niin puhki, että mietin, jotta pitäskö t'ss' oikeesti tehdä jotain muutakin vielä?!

No eka pyörähdys, jossa pyörähdetään tangon ympäri nilkan ja käden varassa, oli mulle ihan täyttä tuskaa. Ei onnistunut. Pyörähdyksistä oikeastaan mikään ei onnistunut. Kun piti sulavasti pyöriä tankoa ympäri, tanko jalkojenvälissä ja jalat koukussa, varpaat yhdessä, niin mä vaan liuin (putosin) suoraan polvilteni kokoajan.

K'det joko liukuivat tai eivät liukuneet yhtään. Hinkkasinkin tankoa paperiin ja käsiä myös tiuhaan tunninaikana (ja taisin jopa unohtaa paperini sinne sivulle , tajusin vasta hyvänmatkaa kotipuoleen, että jestas...mun sotkuni jäi).

Mä siis tein siellä niitä juttuja, jotka tuntuivat luonnistuvan ja harjoittelin ihan omaan tahtiin. Invertti (vai mikä lie) missä roikutaan tangossa vaakasuoraan jalat ristissä, kädet jalkojen alla sekä yläpuolella, niin sitä en suostunut edes tekemään, kuin maassa. Onnistui heti hyvin, mutta en sanut kättä sinne alle. Ja tästä syystä en myöskään suostunut kiipeämään tangolle harjoittelemaan. Eli kuivaharjoittelin maassa ihan suosiolla.

En lannistunut, vaikka en osannut. Sillä osasin joitain juttuja, jotka taas muille tuotti vaikeuksia, vaikka olin käsittääkseni ainoa ekakertalainen. Joten tuumasin, että joitain juttuja joudun vaan opettelemaan enemmän kuin muut ja joitain en.

Tangolla istuminen ja kiipeäminen oli 100krt helpompaa mitä olin kuvitellut, joten olin tosi yllättnyt, kun ne onnistuivat heti.

Loppuvenyttely oli myös aika järkytys ja jotkut liikkeet olivat semmoisia, ettei vaan voinut. Joten taplasin nekin tyylilläni.

Mutta juurikin nää alku ja lopetus jutut teki tästä tunnista niin tehokkaan, että innolla ootan seuraavaa. Ja mun jumppakirja&DVD kombi menetti tehonsa heti. Eli ennen tuntia ne jutut, mitkä tuntuivat aika tehokkailta, niin tuntuvat vaan laimeelta alkulämmittelyltä. Jatketaan silti että sais hiukan voimaa näihin jalkoihin ja käsiin

Vai että eka tunti, no olihan se ! Aika epätoivoselta se muistaakseni tuntui. Oon muutenkin vähän semmoinen luovuttaja-tyyppi.. joten voitte arvata miltä tuntui ekalla tankotunnilla ku muut tuntui oppivan mua nopeemmin. Mutta koko ajanhan sitä oppii enemmän ja enemmän..

No nyt on kolme tuntia jo takana, kun nyt vasta löysin tämän topikin.

Mutta olihan se. Ilman mitään ennakkokäsitystä luuli ensin joutuneensa aerobic-tunnille, mut oikein hyvinhän se meni hyvin hyvin alkeista lähtien, vaikka loppuvenytykset jäikin tekemättä josta tuloksena helkkarin kipeät lihakset. Odotan hetkeä että rupean olemaan kevyempi enkä enää vaikuttais miltään betonimöhkäleeltä joka vain tömähtää sieltä tangolta alas. Muut pysty pyörimään parikin kierrosta, ite pysyn tangolla ehkä puolen kierroksen ajan ja sit oonki jo lattialla

Heh.. mä taisin itse olla kuin innostunut koiranpentu kun vihdoin ja viimein sain kokeilla tankoa RTP:llä. Ajattelin että kun kerta täällä ollaan niin on pakko ottaa tunnista ihan kaiken irti (opiskelija- ja kotiäitibudjetin takia). Miia oli silloin opena ja sanoi jossakin vaiheessa ihan suoraan että nyt voit vähän levätäkin. Mä lepäsin sen verran että syke laski ja hyppäsin takaisin tangon päälle. Lopulta olin ihan hiestä märkä ja puhki, mutta mielettömän onnellinen tunnin jälkeen Niin ja olin koukussa.

Nyt on kaksi Tek1 tuntia takana ja lisäksi tuntikaupalla nettivideoita tutkittu. Jossakin vaiheessa on taas ylimääräinen 12 euroa pistää tekniikkatuntiin. Siellä oppii todella tehokkaasti opettajien ohjatessa.

Ennen ensimmäistä tuntia (joka sattui olemaan tässä kuussa) olin ehtinyt puolisen vuotta katselemaan ties mitä videoita ja pätkiä tankotanssista, ja mietin vain itseäni pyörimässä tyylikkäästi jossain kolmen metrin korkeudessa. Aika lailla ensimmäisen viiden minuutin aikana tiedostin kuitenkin, että tästä ei välttämättä seuraa mitään hyvää..
Hyvää kuntoa lukuunottamatta minulla ei ole minkäänlaista kehonhallintaa (en ole ikinä osallistunut yhdellekään tanssitunnille), koordinaatiokykyä tai rytmitajua, enkä ole ikinä voinut kehua notkeudellani. Noista ominaisuuksista olisi suhteellisen paljon hyötyä tankoillessa, mutta ei auta kuin toivoa että ne kehittyisivät ajan kanssa.

Itse tunnilla tehtiin tosi paljon kaikenlaista, ja tuntui että jo tangon ympärillä kävely oli hirveän epäluonnollista. Jännästi se fiilis oli kuitenkin tosi hyvä, oli niin siistiä tehdä jotain aivan uutta! Tunnin päätteeksi jäi hyvin ristiriitainen olo; toisaalta oli aivan innoissaan koko lajista, mutta toisaalta jopa vähän nolotti - kuinka surkea sitä voi ollakaan! Olen itse niin kriittinen, että yleensä uudet harrastukset jää jos niitä ei hallitse heti, mutta jostain syystä tankoilun kanssa tuli vain sisukkaaksi. Jopa siinä määrin että tilasinpas tuossa tunti sitten poleaholicilta tangon


Niin ja. se toinen tunti menikin jo rennommin. kolmatta odotellessa

Mun eka tunti oli kolmen tunnin tiiviskurssi ja aika huhhuh kokemus.

Mulla hikoilee kädet muutenkin koko ajan kun oon tällanen hermoheikko ja sit siellä RTP:llä puolalasti paksujen reisieni kanssa loisteputkien armottomassa valossa tuntu että kädet suorastaan valu hikeä.

Muuten liikkeet (kaikesta tökeröyydestään huolimatta) meni ihan ok, vaikka pito oli aika nolla. Hinkkasin sitä tankoa paperilla jatkuvasti. Ja ja sit kaikki kiipeilyt ja kumppanit oli ihan hirveitä ja sattu ihan käsittämättömästi ja luulin ettei tule koskaan mitään mistään, mutta sittenpä sitten kuitenkin ostin oman tangon ja kyllähän SILLÄ aina kaikki onnistuu ja vielä suht kivutta, enkä kotona hikoilekaan niin paljon (ja pitäähän se titaani paremminkii).

Tänään oli toinen tavallinen tek1 tunti ja eeeeei vaan lähe sillä jauhemaalatulla. Hikikin oli aivan älytön. Mutta jos vaikka vielä oppisin olemaan nolostelematta siellä loisteputkivalossa, niin sais ehkä sielläkin vähän sujumaan. Ihan pikkusen lannistavaa, ettei muitten nähden olekaan niin hyvä kun mielestään olisi kotona.

Iik, nyt on mullakin ohi toi ensimmäinen tunti Rock The Polella. Olin kyllä niin jännityksissä aluksi, ettei tosikaan, onneksi en ollut ainoa ekakertalainen tunnilla... Hieman kyllä nolotti, että kun on salilla tottunut ajattelemaan itseään vahvana kun nostaa niitä äijäpainoja, ja sitten ei saakaan itseään edes istumaan kauniisti tangolla . Hyvät voimat, yeah right. Sinnikkäästi kyllä tapoin reisiäni yrittäessäni pysyä siellä (ei tullut muuten aluksi yhtään mieleen, että se sattuisi reisiin niin paljon - oon varmaan huomenna aika mustelmilla).

Sitten oli pienet kammot nousta sinne inverttiin, jotenkin pää alaspäin -jutut on aina ollut vähän pelottavia mulle, ja kun sain kiskaistua jalat käsien ylle tankoon, tajusin että en uskalla enää painaa päätä alemmas, panikoin ja jumitin ennen kuin mätkäytin jalat takaisin maahan . Voi olla että olen aiheuttanut ainakin muille tuntilaisille jotain hupia...

Ääh, mutta koukkuun jäin, heti kun opiskelijabudjetilla kehtaa taas mennä, olen kyllä vielä siellä keikkumassa. Jonain päivänä vielä ylösalaisinkin, meni siinä vaikka kaksikymmentä tekniikkatuntia.

^Mitä, pitääkö siellä ekoilla tunneilla jo heti nykyään invertoidakin. Mä olin ainakin käyny jo ainaki parikin kuukautta treenaamassa ennenku invertoimaan alettiin.

^ No ei PIDÄ, mutta saa kokeilla ja opet on jeesannu jos pelottaa. (Mua jeesattiin kyl, vaik olin itekin mielestäni ihan kykeneväinen toimimaan ylösalasin..) Mut riippuu noi inverttien kokeilut aika ja määrä varmaan aina siitä, että missä vaiheessa just sen tunnin poppoo on.