kilpailuhenkisyys

toi on vähän ku story of my life paitsi et mul on noi muistot viel vähän enemmän pinnassa ku oon viel lukiossaki. Ja sitäpaitsi ne sellaset jeejee pallopelejä-jengit on suurin osa unohtanu liikunnan sitte myöhemmässä vaiheessa (ainaki mitä vanhoja luokkatovereita tunnen) ja me myöhäset ollaan sitte alettu oikeen kunnolla liikkumaan. Vieläkin inhottaa kaikki joukkuehommat kanssa, olin jopa powerpolen hippa-alkulämpissä aluks tosi vastentahtonen mut seki alkaa luonnistuu. Joskus on vaan parempi näin päin

Mä olen normaalisti todella kilpailuhenkinen ihminen, mutta tässä lajissa oon kutakuinkin saanu käännettyä sen sellaseks kannustavaksi asiaksi. Esim. täällä oon seuraillu ihmisten kehittymistä ja kattonu eräänkin tytön videoita, joka näyttää olevan suunnilleen samalla tasolla osaaminen kanssa kuin minäkin. Aina kun olen tältä tytöltä nähnyt uusia juttuja, mulle on tullut sellanen positiivinen "uho", että ehkä minäkin kykenisin. Se on kannustanu kun on oikeesti päässy eteenpäin tai saanu tehtyä asioita, joita luuli ettei ikinä tule osaamaan.

Nyt se mun kilpailuhenkisyys on taas nostanu päätään ihan väärällä tavalla. Olen käynyt tunneilla ja viime aikoina olen aina onnistunut tölväisemään itseni tunneille, joissa on paljon sellaisia, jotka ovat ensimmäisiä kertojaan jatkotunneilla ja tietysti tunnin tasokin sitten on sen mukainen. En missään nimessä sano ettenkö tarvitsisi harjoitusta ja hiomista niissä perusjutuissakin, mutta se niiden samojen tuttujen juttujen vekslaaminen on jo alkanut tuntua vähän painostavalta. Ensinnäkin tietysti pienellä budjetilla treenatessa haluaisi tunneista parhaa hyödyn (tässä tapauksessa kai päästä kokeilemaan uusia asioita ja jättää ne perusjutut kotiin harjoiteltavaksi) ja toisekseen mulle välillä tunneilla tulee sellainen olo, että olen hinkannut näitä samoja asioita jo niin pitkään että mun on pakko osata nää jo nyt, sen takia että itse haluaa osata, koska niitä on tehnyt jo niin pitkään ja sen takia ettei näyttäisi ihan pöntöltä muiden silmissä (vaikka eiväthän muut sitä tiedä kuinka paljon olen mitäkin tehnyt, mutta itseä ärsyttää) ja tietenkään mikään ei sillon onnisu kun yrittää liikaa. Toisaalta voisi kai kokeilla seuraavan jatkotason tunteja, mutta tuntuisi, että mulla ois niitä helpompiakin (mulle uusia) asioita vielä opittavana ja kunto ei todennäköisesti kestäisi.

Tuli vaan tarve purkautua asiasta. :>