Tangolla edistyminen, pelot, häpeä, huono kunto jne.

Hei! Olen nyt noin vuoden harrastanut tankotanssia (käynyt tunneilla 1-3 kertaa viikossa). Liikuntataustaa ei ole ollut lainkaan, eli aivan rapakunnosta on lähdetty liikkeelle. Hyötyliikuntaa vain lähinnä harrastanut, kävelyä/pyöräilyä. Edistyminen on ollut mielestäni TODELLA hidasta, ei varmaan ihme jos ei ole mitään voimia, koordinaatiokykyä, tasapainoa, pelkää kaikkea yms. Myös kaikki päälläseisomiset yms temput ovat olleet itselleni aivan uutta. En ole lapsena tehnyt kuin kuperkeikkoja, se on varmaan ollut hurjin temppu. Olen aina ollut todella varovainen ja pelkään kaikkea missä voi sattua. Jotenkin kuitenkin tankotanssia olen aina ihaillut ja ajattelen että kyllä minäkin prkl voin oppia. Olenkin oppinut mielestäni ihan mukavasti asioita, mutta lähinnä pyörähdykset ovat olleet hyviä, pidot ovatkin sitten niin ja näin ... "hurjin" temppu minkä osaan, on kaksonen ja siitäkään en saa ylempää kättä irti kun pelkään tippuvani. Inverttiin pääsen heittämällä jalan tangolle (en kuitenkaan onneksi hyppää periaatteessa, vaan olen tangon edessä ja heitän jalan). Mutta ei toivoakaan että saisin sen pepun nostettua vatsalihasten avulla v inverttiin ja siitä tavalliseen. V inverttiin en edes pääse/pysy siinä, vaan pamahdan samantien alas. Olen todella hidas oppimaan ja hahmottamaan yhtään mitään. Jonkun liikkeen tajuamiseen voi ilmeisesti mennä montakin kuukautta. Menoa hidastaa myös matala kipukynnys, mutta onnekseni olen huomannut että mitä enemmän tekee, niin sitä vähemmän sattuu siihen kohtaan mihin ennen sattui niin että teki mieli itkeä. Mutta esimerkiksi supermiestä olen tässä kokeillut puol vuotta ihan maastakäsin, mutta oikein aina odotan sitä hetkeä kun sattuu ... eikä onnistu.
Tulin myös invertistä joku kerta alas vahingossa, kun yritin irrottaa kädet krusifiksiin (kirjotetaanko se noin?). Siinä vaiheessa tulee aina pakokauhu kun tajuan ettei ne kädet ylety lattiaan, vaan pitäisi jaloilla antaa liukua hieman alaspäin. No minä sitten kirjaimellisesti irrotin jalat tangosta ja tulin naamalleni. Ei auttanut pelkoihin kyllä yhtään.

Kaiken lisäksi toki myös hävettää välillä olla tällainen, kun juuri ensimmäisellä tunnilla olevat tulevat ja tekevät kaiken heti, missä itellä mennyt vaan vuosi. Tiedän ettei saisi vertailla muihin, mutta kyllähän siinä vähän surkea olo tulee. Siksi tykkäänkin enemmän harjoitella yksin, niin ettei kukaan ole hiljaisesti "arvostelemassa" ja pystyy keskittymään omaan hommaan. Onnekseni olen kuitenkin tankotanssin myötä päässyt vartalohäpeästäni eroon. Enää ei ole mikään ongelma olla shortseissa ja sporttiliiveissä. Olen siis ihan normaalipainoinen nainen, mutta tuostakin on saanut ongelman.

Oliskohan kellään vinkkejä, että mitenhän tässä hommassa voisi oikeesti kehittyä ja minkälaista liikuntaa kannattais olla ohessa? Voisiko kotona tehdä jotain? Auttaako kotona tekemät vatsalihasliikkeet, punnerrukset yms? ja venyttelyt toki. Salille minua ei saa, ilmeisesti jokin "salikammo". Haluisin kyllä, mutta pelkään liikaa ihmisten katseita ja arvostelua, enkä edes tiedä mitä laitteilla tehdään. Noloa.

itse olen ollut samassa tilanteessa ja nytkin ei vieläkään kolmevuoden enemmän ja vähemmän aktiivisen treenamisen kanssa ei mene supermies (pelkään että poltanpakaran taas ja "tipunsieltä" päkiöille) suunnaton pelko. osan osaamistani kiikeitä ei mene enää. hitaasti hyvä tulee. en voi muuta neuvoa antaa kun monta kertaa tekemisen. jokut liikkeet voivat olla vain sellaisia mitä ei vaan millään mene. itelläkin on paljon alkeistason liikeitä jotka eivät mene mutta sitten jotkut jatko tason liikkeet ovatkin todella helppoja. joten harjoittele kaikenlaisia liikkeitä ja myös niitä inhokkeja ja ei mene. jos se edes sen kerran menee on jo ilo itellä siitä.. vaikka se ei menisikään sitten pitkään aikaan.

Ihan varmasti kaikesta kotona tehtävästä lihaskunnosta on apua. Vatsalihakset, selkälihakset, punnerrukset... Jos on joku musta pääset roikkumaan, niin nostelet polvia rintaa kohti jne. Sillä se voima pikkuhiljaa kasvaa ja jonain päivänä takamus nousee inverttiin.

Muuten sitä oppii tekemällä ja toistamalla. Jos joku tapa ei tunnu omalta, niin toinen voikin onnistua. Jokainen meistä oppii omaa tahtia.

Tässä sulle ensiksi motivaatiokuva. Monella tapaa sun kirjoitus vaikuttaa tutulta, varsinkin varovaisuus ja pelko, vaikka itsellä se on myös vähän valikoivaa, mutta on toki paljon liikkeitä, joita pelko estää yrittämästä kunnolla. Ja olen myös pitänyt omaa edistymistä hitaana, sillä aloitin neljä vuotta sitten, mutta voin vain haaveilla vaikkapa handspringistä. Eipä sillä, että ehtisin – tai olisin aina edes motivoitunut – treenaamaan säännöllisesti, viimeisen vuoden aikana olen tankoillut tosi vähän ja treenannut sitten muuta ilma-akrobatiaa, mutta joo. Ymmärrän tuntemuksesi joka tapauksessa!

Faktahan kuitenkin on, että kehityt kaikesta huolimatta. Samanlaisista lähtökohdista kun olen aloittanut, niin itseäni on motivoinut aina hirveästi se ajatus, että enpä olisi tehnyt tätä tai tuota lapsena: esimerkkinä nyt vaikkapa kiipeäminen, ei mulla ollut lapsena semmoiseen riittävästi voimaa tai tekniikkaa. Ja kun on jo useamman vuoden harrastanut, niin kyllä sitä aina jotain huomaa oppineensa, kun katsoo taaksepäin. Voi tulla paha mieli, jos vertaa itseään muihin, mutta jos tarkastelee vaan omaa historiaansa, niin voi olla jopa ihan ylpeä.

Jos sulla on mahdollisuutta treenata kotona tai studiolla vapaalla treeniajalla omin päin tangolla, niin Youtubesta löytyy ainakin paljon sellaisiakin videoita, joilla on baby steps -vinkkejä tankoilussa kehittymiseen. Ehkä jotain iloa voisi olla myös kehonpainoharjoittelusta. Itsellä on pitkään ollut mielessä testata Method Makia -palvelua, kun oon kuullut siitä hyvää ja se vaikuttais tarjoavan mielekästä treeniä, mutta toistaiseksi oon epäröinyt sen vaatiman välineistön takia (vaikka kaikki treenit ei kai tarvikaan muuta kuin sen oman kropan). Entä oisko sulla sellasta treenikaveria, jonka kanssa voisit treenata omin päin ja saada spottausapua? Se voi olla kuitenkin hahmotusongelmien ja pelkojen voittamisen kannalta aika olennaista. Oon myös nähnyt videoita, joilla tangon ja jalan ympäri pujotettua kuminauhaa on käytetty apuna helpottamassa vaikeiden nostojen treenaamista, mutten näe, miksei sellasta voisi käytää vaikka invert-treenissä alkuun apuna, jotta nostotekniikka alkaa hahmottua.

Toivottavasti tästä oli edes jotain iloa, tsemppiä!