Tankotanssissa edistyminen?

Hei!

Mä oon vähän aikaa sitten aloittanut tankotanssimisen ja tuntuu etten pääse etenmään olleenkaan. Pyörähdykset tökkii, istuminen/seisominen ei onnistu kauaa tangolla ja en saa itseäni nostettua ylösalasin asentoon. Olen käynyt tunneilla vasta(?) 6kertaa, mutta mitä olen kuullut puheita ja täältä foorumilta lukenut, että muut siirtyvät jo 2 tason tunneille tai olevat siirtyneet ajat sitten. Olen hiukan ylipainoinen joten se varmasti hidastaa edistymistäni, mutta jotenkin tuntuu, että onkohan tämä sittenkään mun lajini, jos pitäisi noin nopeasti edetä? Koen etten ole vielä todellakaan valmis siirtymään 2tasoon. Vaatiiko tämä oikeasti hirveästi harjoittelua vai olenko vain väärässä paikassa? :O

Et ole ainoa joka ihmettelee muiden kovaa etenemistä.
Olenkin yrittänyt olla parhaani mukaan vertaamatta ollenkaan itseäni muihin, koska tässä tuntuu olevan kaikki kiinni niin paljon siitä mitä on tehnyt ennen tankoilua ja/tai miten luonnonlahjakkuus sattuu olemaan.

Taistelin ikuisuuden että pääsin edes istumaan tangolle. Ohjaaja sanoi että menee 2-3 kertaa ennen kun sinne pääsee, mutta minulta vei ainakin 10 tuntia, eli reilusti yli 2kk. Vaikka kävin tunneilla kerran viikossa.
Olen tätä ennen kyllä käynyt erilaisilla jumppatunneilla ja kuntosalillakin, mutta mitään tankoilua vastaavaa liikuntaa en ole ikinä harrastanut. Ja voimatkin ovat olleet aika nollissa. (Voin aina lohduttautua silläkin että olisin vieläkin surkeampi jos olisin aloittanut tankotanssin ennen kun olin hankkinut pohjaa jumppatunneilta ja salilta...Olen ollut maailman epäliikunnallisin lapsi ja teini)

Mutta kyllä se siitä. Saanpahan suuremman ilon irti paljon pienemmästäkin edistymisestä.
Pelkästään suorat polvet ranneistunnassa oli jo valtava ilon aihe Ei ollut mitenkään itsestään selvyys minulta.

Jokainen edistyy tässä lajissa omalla tahdillaan, eikä pidä ruveta vertailemaan itseään muihin. Jokaisella tasolla on lupa olla juuri niin kauan kun itseltä vaatii omaksua kaikki liikkeet, tai vaikka kaikkia nyt ei kunnolla osaisikaan niin seuraavalle tasolle voi siirtyä sitten kun kaipaa lisää haasteita Mitään aika- tai tuntimäärärajotuksiahan ei ole olemassakaan.
Tangolla treenaaminen on rankkaa ja vaatii kyllä paljon harjottelua jos haluaa hyväksi siinä tulla. Jos on aiemmin harrastanut aktiivisesti jotain lajia niin siitä on varmasti hyötyä edistymisessä, mutta omasta kokemuksestani voin todeta, että kyllä sitä rapakuntonenki edistyy kun jaksaa vaan tehdä töitä sen eteen Kysymys ehkä kuuluu ennemminki nautitko itse siitä tekemisestä ja treenaamisesta? Se mielestäni on ainoa mikä ratkasee sen kannattaako sinun jatkaa lajin parissa vaiko eikö

Lainaus :

jos pitäisi noin nopeasti edetä?

Voi jestas, ei todellakaan pitäisi edetä nopeasti! Mihin tässä kiire on? Ensin perusasiat kuntoon tunteja laskematta. Jokainen meistä etenee omaa vauhtiaan! Ei voi sanoa, että tietyn tuntimäärän jälkeen täytyy siirtyä jo seuraavalle tasolle.
Tärkeää ei ole se etenemisvauhti tasolta toiselle. Perustekniikka haltuun, varmuus liikkeisiin ja ennen kaikkea into siihen tekemiseen! Sitten kun olet saanut sen tietyn varmuuden perusliikkeisiin ja ohjaajakin alkaa jo vinkata, niin voit siirtyä seuraavalle tasolle.

Tavoitteistasi riippuu, paljonko tämä vaatii harjoittelua..Kullakin on eri tavoitteet; toiset harrastavat omaksi huvikseen, toiset tähtäävät kilpailemaan, jotkut haluavat esiintyä, joillakin ei ole kenties tavoitteita ollenkaan. Mutta ei tässä mitään absoluuttista aikarajaa ole, että kuinka kauan viivytään tietyllä tasolla Jatka ihan vain omaa tahtiasi! Ei täällä tahtipuikkoa heilutella

Mulla kesti 6 kk oppia seisomaan tangolla. Siinä jos jossain meni kauan.
Kyllä se pikkuhiljaa helpottuu. Ole kärsivällinen ja yritä nauttia siitä mitä teet sen sijaan että
stressaisit edistymistä ja kuinka nopeasti itse teet.
Itse olen ollut superkriittinen sen itseni kans, mutta alkanut ajan kanssa tajuta että ilo menee jos panikoin.
Onhan noita ihmelapsia jotka tekee vaikka mitä jo parin kerran jälkeen, mutta jokainen on yksilö.
Ei se aina ole hyvä edistyä nopeasti, silloin tekniikka helposti päin mönkiä.
Opettele rauhassa ja nauti tanssimisesta .

Mä kattelin ekalla tunnilla, kun ensikertalaiset invertoi ja sit kanssa lueskelin täältä miten nopeesti porukka on siirtyny kakkostasolle. Oon nyt käyny tunneilla lokakuusta asti ja ollu vasta muutaman kerran kakksotason tunneilla (osittain revähtäneen selän takia ). En oo jaksanu stressata. Vaikka ykköstason tunnit on tuttua puuhaa, niin tykkään käydä niillä edelleen, koska pyörähdykset vois aina mennä paremmin ja varsinkin vasemmassa puolessa on vielä paljon treenattavaa.

Kotitangolla oon sitten kyllä treenaillut kaksosta sun muuta. Ne ei sis onistunut multa ollenkaan noilla tunneilla. Valuin vaan aina alas, kun muut väänteli vaikka minkälaisia comboja. Masensi älyttömästi.

Mutta hei sitten kun oon 15kg kevyempi, niin näillä lihaksilla tehdään vaikka mitä!

Juu, mäkin olin ihan kauhuissani siitä toisesta ketjusta, jossa sanottiin, että "joo, noin 5 kertaa kävin tek1:llä", koska itse olin jo pari kuukautta käynyt 2-3 kertaa viikossa ykköstasolla eikä mitään toiveita kakkoselle menosta. Eli täällä myös yksi hitaasti edistyvä. Nyt olen jo pari kertaa kakkostunneilla käynyt, mutta siltikin vielä puolet tunneista on ykkösiä. Ja nimenomaan, kuten neitinopsa sanoi: "koska pyörähdykset vois aina mennä paremmin ja varsinkin vasemmassa puolessa on vielä paljon treenattavaa."

Nää asiat on kyllä niin yksilöllisiä ja se et alussa kehittyy nopeesti ei tarkota et sama vauhti jatkuu tai toisipäin. Itelläni oli pohja kunto nolla ku alotin ja siel ykkös tunniella pysyin 3kk sen jälkeen etenin kakkoselta kolmoselle toosi nopeeesti ja sit olenkin junnannu melkeen vuoden niin et ainut kehitys on et jotkut liikkeet on vähä kaunistunu. Mut mun mielestä ei pidä verrata omaa vauhtia muihin, sillon masentuu vaan verrata itseään muihi saman tasosiin et hitsi ton teenkin paremmin ja tossa taas tuo toinen on parempi jos ylipäänsä haluaa verrata. Mulle ainakin semmonen vertailu on antanut intoa et jos toikin niin kyllä minäkin sen vielä saan.

Huomatkaa myös että koko ajan jokainen taso vaikeutuu. Sitä mukaa kun opettajat kehittyvät, kehittyvät myös tunnit. Viikko sitten olin sellaisella kolmostunnilla, että edellisenä keväänä en ollut nähnyt niin vaikeita liikkeitä edes nelosella. Sama varmasti pätee myös kakkos- ja ykköstunteihin. Kun minä aloitin opettamisen RTP:llä, ykköstasolla opetettiin suunnilleen 6 spinniä ja alettiin vasta kokeilla perusinverttiä. Nykyään siellä tehdään kuulemma jo vaikka mitä, käsinseisontoja ja ties mitä ihmeellisyyksiä. Ja jokainen opettajakin on erilainen, joten eri oppilaat etenevät erilaisilla tunneilla aina eri tahtiin.

Ja muuten, huomaatteko että joka ainoa täällä valittaa sitä, että muut oppivat nopeammin? Voisiko olla, että ne "muut" katsovat teitä joissain liikkeissä ja manaavat mielessään samaa ?

Kiitos kaikille vastauksista!

Täällä on muuten paljon kivoja ja kannustavia ihmisiä <3

Mulla kyllä riittää intoa vaikka 6kk käydä alkeistunneilla, koska haluan OIKEASTI oppia tekemään noita liikkeitä ja mua kans motivoi päästä näistä kiloista eroon ja saada lihaksia

Kiva kuitenkin kuulla, että en ole yksin näiden asioiden kanssa vaan muutkin ihmiset pohtii, "miksi muut etenevät niin nopeasti?" Eli mulla on vielä toivoa Aijon kyllä jatkaa intensiivisesti harjottelua. Omaa tankoa ei vielä ole, mutta sellanen on kyllä harkinnassa. Niin "jalat alta" on tämä harrastus tempassut minut mukaansa

Tähän ketjuun on pakko kommentoida.

Mä olen puolisen vuotta käynyt n.1krt/vko ykköstason tunneilla, eikä mullakaan ole ajatustakaan vielä vaihtaa ylemmäs. Että täältä löytyy lisää ei-niin-nopeasti-oppivia. Multa meni alussa monen monta tuntia siihen, että tuntui ettei osannut / uskaltanut / pystynyt tekemään yhtään mitään ja tuntui että ystävä vieressä oppi kaiken sata kertaa nopeammin kuin minä. Mutta syystä tai toisesta laji vei kuitenkin niin mennessään, että nautin todella tunneille menemisestä vaikka hitaasti opinkin. Mulla kuitenkin ihan urheilullinen tausta...

Nostan hattua tunnin ohjaajalle, siitähän se kiinni on jaksaako jatkaa vai ei. Jos ohjaaja latistaa tunnelman sanomalla vaikka että "kyllä sinun NYT jo pitäisi osata" tms niin seuraavalla tunnille meno ei takuulla ole helppoa. Mutta kun saakin kannustusta, että kyllä se vielä opit niin tunnelma on huomattavasti mukavampi. Kiitokset siis Porin Spinnin Nannalle. Aikanaan lapsuudessani nimittäin ratsastuskoulumaailmassa vaihdoin harrastuspaikkaa juurikin sen vuoksi, että ohjaaja ei osannut ottaa huomioon sitä että osa oppii hitaammin kuin osa ....

-Atlas

tasuni kirjoitti:

Huomatkaa myös että koko ajan jokainen taso vaikeutuu. Sitä mukaa kun opettajat kehittyvät, kehittyvät myös tunnit.

Tämä ei sit välttämättä päde vaan temppuihin vaan esimerkiksi mun tunneilla on TODELLA harvinaista, että ykkösen tunneilla invertoidaan ollenkaan. Invertointeja tehdään ykkösillä vain, jos kaikki tunnilla olijat on käynyt siellä hyvän aikaa ja tiedän, että se varmasti tulee sujumaan Mä olen tässä ehkä vähän old school, mutta kun monet jotka ekoja kertoja aloittaa ei tosiaankaan ole valmiita vielä invertoimaan, enkä tahdo siitä paineita kenellekään, ennen kuin oma koordinaatiokyky ja voima riittää.

Sen sijaan mun tunneilla vaatimus- ja vaikeustaso on muuttunut nimenomaan tanssin, tekniikan, koordinaatiokyvyn ja voiman suhteen. Vaikka tehdään "perusjuttuja" niin tehdään aina vähän eri tavalla ja joutuu tosiaan miettimään, että mikä meni minne ja millä lihaksilla tonne päästään. Kun on pohjatyö tehty hyvin niin sit taas se jatkossa eteneminen sujuu nopeammin ja turvallisemmin, eikä olla sit heti ekojen temppukombojen jälkeen saikulla kun on loikittu lapa rikki tai puristettu paniikissa tenniskyynärpää esiin.

Eri ohjaajilla on todella eri lähestymistavat lajiin ja se toki myös vaikuttaa omaan edistymiseen paljon. Esim. jos ohjaajalle trikit on kaikki kaikessa ni sit toki tunnit on suunniteltu vaan niitä trikkei kehittämään ja siellä sit kehittyy sen mukaisesti.

Meneekö ihan aiheen ohi? Mä olen itse jo ajat sitten lakannut miettimästä 'kehittymistä' jonain mitattavana asiana. Niin pitkään kun saan treenatessa uusia oivalluksia ja silloin tällöin huomaa että aiemmin raskas / vaikea asia sujuukin nyt helposti, niin pitkään kuin NAUTIN TREENISTÄ se on tärkeintä. Siinä kehittyy sit huomaamatta, samaten kuin venyttelyissäkin. Toki mulla on muitakin tavoitteita, mutta oon huomannut, että jos vaan silmä kovana vahtaa sitä omaa 'kehitystä' siinä usein tappaa sen hauskuuden ja halun treenata, polttaa itsensä loppuun. Tollainen treenitapa sopii toki jos on todella kilpailukeskeinen luonteeltaan ja saa ne parhaat kiksinsä siitä muiden voittamisesta, mutta tässä lajissakin kun ei oo mistään mitattavista sekunneista tai matkoista kyse ni löytyy aina joku parempi, ikinä ei voi kaikkien mielestä olla paras. Siinä vaiheessa kun ton hoksaa niin se oma sisäinen asennemaisema auttaa jatkamaan treenaamista, ei se ulkoinen paine siitä mitä pitäis jo oppia tai osata.

Opettajien ja toki myös oppilaiden kehitys varmasti vaikuttaa eniten sinne kolmos ja nelostasolle ja toki sitä kautta myös siihen että kakkosella on parempi hakea voimaa ja varmuutta pidempään. Ykkösiin opettajan kehittyminen ei ainakaan mielestäni saisi vaikuttaa. Ensikertalaiset kun ovat vuodesta toiseen ensikertalaisia. Tosin varmasti alkuajoista ykköstason liikerepertuaari on laajentunut voimien sallimissa puitteissa, variaatioita peruliikkeistä kun löytyy runsaasti.

Sitten itse aiheeseen eli hitaasti hyvä tulee Taisin itse käydä n. 30 tek1 tuntia. hiomassa ja nauttimassa tekemisestä ennekuin uskalsin tek2 tunneille. Kakkostason liikkeet tulivat suht nopeasti haltuun, kun voimat olivat riittävät. Ja mulla on siis taustalla niin rytmistä voimistelua, useita eri tanssilajeja kuin aktiivista salitreeniäkin. Olen vaan hidas oppimaan ja hirveän itsekriittinen.

Tsemppiä! Tekemisestä kuuluu ensisijaisesti NAUTTIA!

JEEE!!!!!

Kävin tänään taas vähän tankoilemassa ja nyt meillä oli ihan eri opettaja mitä aikasemmin ja tää opettaja oli oikeesti TOSI HYVÄ!!! Nyt opin pyörimään kunnolla siinä tangolla ja istuminen ja kiipeäminen onnistu paremmin kuin aikasemmilla kerroilla. Se opettaja osas kertoo ne virheet jotka mulla on ollu, jonka takia ei oo onnistunu/en oo pysyny kunnolla, esim: pyörinnässä käsi suorana eikä koukussa! Siis aivan huippu juttu! Vähän kivaa!!!

Hmm, kyllä mulla kohos kulmakarvat kun luin ettei edellinen opettaja ollut huomannut noin oleellista asiaa, tai viitsinyt sanoa siitä...? Olet joutunut ihan turhaan taistelemaan tuon asian kanssa siis.

Täällä ihmeteltiin samaa...

Samaa ihmettelin, yleensä kaikissa spinneissä on kädet suorana muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja mä kuulostan itse varmasti ainakin ajoittain rikkinäiseltä levysoittimelta huudellessani että käsi ylös suoraksi, rennolla otteella kiinni ja ranne irti tangosta, hartiat alas ja pois korvista

Lainaus :

kuulostan itse varmasti ainakin ajoittain rikkinäiseltä levysoittimelta

pystyn samaistumaan

tasuni kirjoitti:

Hmm, kyllä mulla kohos kulmakarvat kun luin ettei edellinen opettaja ollut huomannut noin oleellista asiaa, tai viitsinyt sanoa siitä...? Olet joutunut ihan turhaan taistelemaan tuon asian kanssa siis.

Tähän on törmätty
Harvinaisen repaleisen aikatauluni takia oon käynyt vähän milloin missäkin ja milloin kenenkin ohjauksessa, sen mukaan mihkä nyt vaan on töiden yms. puolesta päässyt. Suurin osa ohjaajista on ollu hyviä, ja jotkut suorastaan mahtavia, mutta sitte muutaman kerran on tullut eteen sellainenkin ohjaaja joka ei YHTÄÄN kiinnitä huomiota siihen miten jengi niitä liikkeitä vääntää. Inverttiin hypitään tangon takaa kauheilla loikilla ja tekniikasta viis, kunhan jotenkin päin saa roiskastua itsensä about-siihen asentoon mitä oli tarkoitus tehdä, kukaan ei korjaa tekniikkaa eikä huomauta virheistä
Onneks itsellä jo hajua tekniikasta ja siitä miten säästellä kroppaa (kiitos sen, että on saanu aloittaa treenaamiset aikoinaan osaavissa käsissä), mutta jonkun kerran on kyllä ollu melkonen huoli aloittelevammista tuntitovereista..

selkä revähti jo tuon lukemisesta.

^sama.....
ja pari kertaa revähtäny siitäki ku tunnilla kattelee ihmisiä ku ne tekee juuri tolleen ominpäin eikä kuuntele....
(nimim. oon vissiin liian kiltti ku oppilaat kiukuttelee ku korjaan niitä...)

luulen että jotkut ohjaajat eivät juuri siksi korjaa henkilökohtaisesti ettei joku tunne oloaan epämukavaksi/hermostu/kiukuttele.. varmaan se yksikin hermostunut oppilas riittänyt siihen ettei viitsi puuttua jatkossa Joskus jopa lihaskuntojumpassa vetäjä kommentoi että ei henkilökohtaisesti tule korjaamaan ketään ettei kukaan loukkaannu (henkisesti siis) o_o liekö joku sitten kommentoinut/antanut palautetta että ope otti silmätikukseen. Tyypillinen joskus ollut että ohjaaja huutelee vaikka lankussa että perseet alas niin eikö sielä ole niitä pyramideja jotka ihmettelee että ei kyllä tunnu missään, hiemanko oon hyvä ja itse tärisee suorana vieressä..

no ohan toikin varmaan totta..
mut siis jos lattialla olevan lankun tekee väärin ni se on vähänniinku omaa tyhmyyttään, mut jos inverttiin lähtee loikkimaan ni siinä voi oikeesti käydä tosi huonosti...
sen takia ohjaajan kyllä ainaki mun mielestä ehdottomasti pitäis sanoa asiasta, otti se oppilas sitte itseensä taikka ei...
siellä ollaan kuitenkin ohjatulla tunnilla eikä omassa olkkarissa riekkumassa

Mulla / meillä on ollu studiolla periaatteena että ensin sanotaan ryhmälle yleisesti jos monet tekee saman mokan, mutta jos jollain ongelma jatkuu tai ei ohjeista huolimatta jotenkin hoksaa ni laitetaan musan volat kovemmalle ja mennään neuvomaan kädestä pitäen. Ni ei kenenkään tartte henkisestikää loukkaantua kun muut ei sitä henkilökohtaista palautetta kuitenkaan kuule ja sitä annetaan kuitenkin tasaisesti ympäri ryhmää eikä kukaan ole silmätikku. Sit jos on tutummat oppilaat ni voidaan huudella toiselta puolelta huonettakin että sinä siellä, eikö tosta oo jo puhuttu

Hätätilassa sit jos ei vaan yksinkertaisesti kuunnella niin periaate on et mieluummin se henkinen kuin fyysinen loukkaantuminen. Jos ei aio kuunnella ohjeita pätkääkään niin miksi tulla tunnille? Pätemään tekemällä väärin? En tajua ja en aio sitä tunneillani katsella.