SM-kisojen tuomarien kommentit

No voi olla Oona noin. Mutta se sielukkuuden esilletuomista auttaa varmasti harjoittelu. Monet voi vetää salettiin himassa hiton sielukkaasti (tyhmän kuulonen sana kun sitä toistelee ), mutta sit isolla areenalla jännitys vie osan siitä esityksestä. Ainakin veikkaisin, koska itte en varmaan ikinä pystyis esiintymään kun jännittäisin ihan liikaa.

Eli tavallaan kun saa sen varmuuden esiintymiseen voi taas tuoda sitä omaa juttua esille.

Okei Tasuni ymmärsin mä sitten sut oikein.

Lainaus :

Toinen juttu MUN mielestä on että sielukkuutta ei voi opettaa tai oppia Smile . Joko sitä on tai ei oo. Eikä sielukkuutta voi harjoitella, silloin siitä tulee näyttelemistä.

Toi sielukkuus oli vähän huono sana tähän yhteyteen. Mä tarkotan itse sitä tunteen ilmaisemista, ilman että se menee sinne näyttelyn puolelle. Että sen musiikin oikeasti tuntee. Se nyt tietysti riippuu siitäkin että millä tarkoituksella on valinnut sen biisin, jos se on joku joka selkeästi tarttee shown, niin pakkohan siinä on vetää överiks ja näytelmäks ettei näytä pliisulta.
Mutta se, onko se vain tangon kanssa riehumista, eroaa mun silmissäni selkeästi siitä tanssista sillä että se antaa katsojalle sellaisen olon että se tanssija/esiintyjä/showtyyppi/mikälie jakaa jotain intiimiä itsestään.

Ja jos me nyt käytetään Oonaa esimerkkinä kerran, niin sehän menee nappiin. Mun mielestä SM-esitys erosi radikaalisti aikaisemmista, koska se oli intiimimpi, se ei ollut niin showmainen kuin aikaisemmat, joista mä en piitannu. Ainahan Oona sä vedät puhtaasti ja sun trickis on ihan mielettömiä, mutta mä en vaan piitannu niistä juurikin sen shown takia. Tuo SM oli niin erilainen ku olla ja voi ja siitä tykkäsin aivan mielettömästi. Voihan olla että mä oon väärässä ja sä oot vaan perkeleen hyvä näyttelijä, mutta mulle ittelle jäi sellanen olo, että sä oikeesti jaat jotain.

Voi tää ei oo mun viikko yhtään, mä en nyt osaa ilmaista itteeni kauheen selkeesti. Koittakaa kestää.

En tiedä, oonko ymmärtänyt oikein, mitä tarkoitatte sielukkuudella, mutta mun mielestä se on lähinnä esiintymistä. Ja tällä tarkotan siis koreografian esittämistä niin, että siitä tulee biisin idea esiin yhtä hyvin kuin sanoista (juu, on tosi helppoa....! ) . Se taas vaatii heittäytymistä ja uskallusta. Jos taas puhutaan karismasta, niin sitä ei voine opetella.

Laulamisen kautta on mulle helpompi lähestyä tätä: tärkeintä on mun mielestä sen biisin tarinan ja tunnelman välitys kuulijalle. Eli keskittyy siihen, että laulaa niitä sanoja eikä säveltä, jos ymmärrätte yhtään mitä ajan takaa. Esimerkkinä tästä on, kun opiskelin työväenopistossa laulua ja samalla kurssilla oli sellainen eläkeläistäti. Hänen laulutekniikkansa ja vireys nyt oli vähän hakusessa, mutta joka ikinen kerta kun hän lauloi, mulla meni kylmät väreet ja ihokarvat nousi pystyyn! Aivan käsittämättömän hienoa tulkintaa! Ja biisinä saattoi olla vaikka juomalaulu!

Muoks. Ish sano tän paljon paremmin omassa viestissään! ^

Olisko parempi sanoa, että eläytyy siihen esittämiseen..

Lainaus :

Anyway jos edelleen puhutaan sielukkuudesta niin sitä ei musta voi arvostella (kilpailussa). Jotta sitä voisi arvostella pitäisi olla selvät kriteerit sille, miten se ilmenee esityksessä. Ja siis ulkoiset kriteerit.

Taas tuo sielukkuus sana

Mutta onhan se tunneilmaisu ulkoisesti kritisoitava asia. Okei, jos siihen pätkään kuuluu näyttelemistä ok, hymyillään välillä, jollekin asialle josta yleisö ei tiedä mitään tai nimenomaan yleisölle ok, mutta jos se on koko tanssin ajan sellaista suupielet korvissa tanssimista niin mitä tunnetta siinä on? Jos se kuuluu esitykseen niin se kuuluu, mutta jos siinä ei ole mitään tolkkua ja siinä vaan virnuillaan typeränä muuten vaan, niin mä vaihdan videota. Telkkarista tulee piirrettyjä mis virnuillaan koko ajan, mä katon sit mieluummin niitä.
Mutta mä jos lähtisin kisaamaan, niin mä en menisi esittämään tanssia. Mä menisin näyttämään kuinka paljon mä rakastan sitä. Ja mun temput varmaan kusis, enkä ottais kontaktia yleisöön, mutta kukaan ei voisi sanoa etteikö siinä näkyisi ja välittyisi se mun rakkaus ja etteikö sitä voisi arvostella tuomariston kannalta. Siinä ei o mun sielusta kyse, siinä on kyse siitä että mä ilmaisen mun rakkauden ja mä haluan jakaa sen teidän kanssanne. Tunne välittyy kyllä, jos sitä on. On se sit pelko, jännitys tai rakkaus. Jännittyny leuka sanoo mulle että tuo on kauhuissaan. Jokaisella on tunne. Jotkut ei vaan valitse näyttää sitä.

angela kirjoitti:

Olisko parempi sanoa, että eläytyy siihen esittämiseen..

Eläytyminen, sitä sanaa hain!!

-

Lainaus :

Käytin sitä sanaa siksi että siitä koko ajan puhutaan täällä.
Ihan mielenkiinnosta.. Miten sä sitten näyttäisit sen sun tunteesi? Siis joidenkin liikkeiden avulla, ilmeillä, musiikkivalinnalla? Jos teet temput huonolla tekniikalla, et huomioi yleisö, niin mikä on se juttu miten se tunne näkyy sieltä? Siis konkreettisesti. Ja miten se arvostellaan?
Yritän vaan päästä perille siitä mitä ihmiset tarkottaa tällä tunteiden näyttämisellä.

Sehän on kiinni aivan ihmisestä. Mulla se riippuu täysin biisivalinnasta ja mitä mä haluan sanoa. Eleet, katse, liikkeen rytmi, kaikki ne puhuu.
Se on vaan katsojasta kiinni, onko se tarpeeks kiinnostunu näkemään sen ja haluaako se esiintyjä ylipäätään näyttää tunteitaan. Toiset on sulkeutuneempia ja se shown vetäminen on helpompaa. Mä en ikinä pystyisi vetämään iloista showta, se on mulle liian vaikeaa, mutta jos mun täytyisi esittää jotain negatiivista tunnetta, ei mitään ongelmaa. ( onpa kumma!!! ) Mutta harjotustahan se vaatii toisilla enemmän ku muilla. Mä oon just semmonen junttura, että tarviin treeniä siinä.Mutta taas makuasia. Jotkut tykkää showsta enemmän, ja toiset tykkää kun ne pääsee hetkeks toisen ajatusmaailman sisälle.


Edit:

Ja siis enkä tarkoita tunteen näyttämisellä pelkästään sitä että vain rakastaa lajia vaan voihan se olla sitäkin että on sisäistänyt ne biisinsä sanat ja tuo sen julki omalla tavallaan.

Ja nyt mä pidän turpani kiinni loppupäivän etten tallaa kenenkää varpaille pahemmin.

Tanssi, taitoluistelu ja kaikki muut arvostelulajit on aina ongelmissa tän sielukkuuden, eläytymisen ja esiintymisen arvostelun suhteen. Katsokaa vaikka Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa tai Dancea, jossa joka jaksossa yks tuomari on kyynelissä ja joku toinen sanoo ettei esitys liikuttanut lainkaan. Yks sanoo että sielu oli paljaana lavalla, toinen sanoo että ilmeily oli päälleliimattua. Siis esiintymistaiteen ammattilaiset voi olla näin eri mieltä samasta esityksestä!

Ei se sielukkuus ja eläytyminen ole sellaista matematiikkaa kuin vaikka tekniikka ja temppujen vaikeus - jotka nekin on subjektiivisia. Jollekulle aysha on helppo, toiselle vaikea. Kahta erityyppistä tekniikkaakin voi olla vaikea arvostella samoin kriteerein: esim. Miian ojennukset ei oo yhtä tiukkoja kuin Oonan, mutta se sopii siihen hänen tyyliinsä, joka on virheettömän pehmeä flow. Avainsana virheetön. Oon nähnyt Oonan horjahtavan lavalla niin että näytti putoavan Flying K:stä ja toisaalta korjaavan otettaan jossain skorpionivariaatiossa, mutta eipä haitannut, kun hänellä pointtina (niissä esityksissä) oli äärimmäiset ojennukset, äärimmäisen tiukat ja nopeat transitiot, ja ilmiömäinen fysikaalisuus. Kaikki riippuu kaikesta, arvostelulajeissa .

PS: mä oon näköjään aivan älyttömän zen, kun mä en edes aisti tästä keskustelusta mitään provosoitumista tai varpaille tallaamista - mä aina vaan ihmettelen kun Ish sanoo että pitää turpansa kiinni ettei tallaile varpaille ja nasu sanoo ettei voi kommentoida ettei raivostuta ihmisiä . Musta tää on vaan intohimoista mutta asiallista ja mukavaa keskustelua!

Valehtelin!!

Lainaus :

mä aina vaan ihmettelen kun Ish sanoo että pitää turpansa kiinni ettei tallaile varpaille ja nasu sanoo ettei voi kommentoida ettei raivostuta ihmisiä Smile. Musta tää on vaan intohimoista mutta asiallista ja mukavaa keskustelua!

Hih, vaikka sä T ootkin Zen, niin ei välttämättä muut ole, enkä halua turhan päiten ärsyttää ketään asiassa, josta kaikilla omat mielipiteensä. Ja mä ainakin tunnen ittiäni sen verran jotta vaikka mä kuinka aloitan keskustelun rauhallisesti ja muita kuunnellen, niin mitä tärkeämpi asia mulle, sen pahemmaks ja intohimoisemmaks mun jutut muuttuu + mua on äärimmäisen helppo provosoida. Ja sen verran saanu kuulla kavereilta tästä, jotta oon kuulemma ihan pikkiriikkisen liiankin intohimoinen. puuttuu se off-nappula millä sen sammutan.

Nyt mä lopetan, kiitos ja hei!

-

tasuni kirjoitti:

PS: mä oon näköjään aivan älyttömän zen, kun mä en edes aisti tästä keskustelusta mitään provosoitumista tai varpaille tallaamista - mä aina vaan ihmettelen kun Ish sanoo että pitää turpansa kiinni ettei tallaile varpaille ja nasu sanoo ettei voi kommentoida ettei raivostuta ihmisiä . Musta tää on vaan intohimoista mutta asiallista ja mukavaa keskustelua!

En mäkään aisti, musta tää on ollut tosi hyvää keskustelua! Tää voi tietysti, Tanja, johtua myös meidän perheen keskustelukulttuurista....

Onko oleellista, onko se sun omaa taidetta vai sen musiikintekijän? Tai paremminkin, eikö se aina ole yhteispeliä? Samoin kuin se liikekieli, jonka olet oppinut osittain itse, osittain joiltakin toisilta, osittain jostain toisesta lajista.

Ish kirjoitti:

Ja mä ainakin tunnen ittiäni sen verran jotta vaikka mä kuinka aloitan keskustelun rauhallisesti ja muita kuunnellen, niin mitä tärkeämpi asia mulle, sen pahemmaks ja intohimoisemmaks mun jutut muuttuu + mua on äärimmäisen helppo provosoida. Ja sen verran saanu kuulla kavereilta tästä, jotta oon kuulemma ihan pikkiriikkisen liiankin intohimoinen. puuttuu se off-nappula millä sen sammutan.

Sama juttu täällä, otan vaan kierroksia tosi herkästi ja siksi yritän nyt kovasti opetella (tosin ehkä enemmän muussa elämässä kuin täällä foorumilla ) olemaan zen. Mikä ei tarkoita, että keskustelu täällä olisi jotenkin loukkaavaa tai asiatonta, mutta näitäkin kirjoituksia voi tulkita niin monella tavalla.

Oh, nasu ja Ish, ette usko miten ihanaa on kun kaikki tuo on over with! Ainakin nyt, ainakin tällä viikolla . Ish, se "Eheytyjät"-ryhmä tais jäädä perustamatta, vaikka mulla on eheytymisuutisia joka päivä . Tajusin että jos jatkan niiden postaamista FB-profiiliin, ihmiset saattavat saada musta hivenen kummallisen käsityksen .

tasuni kirjoitti:

...Ei se sielukkuus ja eläytyminen ole sellaista matematiikkaa kuin vaikka tekniikka ja temppujen vaikeus - jotka nekin on subjektiivisia. Jollekulle aysha on helppo, toiselle vaikea. Kahta erityyppistä tekniikkaakin voi olla vaikea arvostella samoin kriteerein: esim. Miian ojennukset ei oo yhtä tiukkoja kuin Oonan, mutta se sopii siihen hänen tyyliinsä, joka on virheettömän pehmeä flow. Avainsana virheetön. Oon nähnyt Oonan horjahtavan lavalla niin että näytti putoavan Flying K:stä ja toisaalta korjaavan otettaan jossain skorpionivariaatiossa, mutta eipä haitannut, kun hänellä pointtina (niissä esityksissä) oli äärimmäiset ojennukset, äärimmäisen tiukat ja nopeat transitiot, ja ilmiömäinen fysikaalisuus. Kaikki riippuu kaikesta, arvostelulajeissa ...

Tässä oon täysin samaa mieltä! Esim. just Anna-Katariinan esitys oli aivan ihana, vaikka ei sisältänytkään mitään älyttömän fyysisiä temppuja; mutta se oli virheetön (ainaskin mun silmään) ja sen takia ihan mielettömän upeaa katseltavaa. Kaikki on niin suhteellista, ehkä tärkeintä on löytää se oma vahvuus ja mennä siinä eteenpäin.

Esteettisesti on tottakai parasta, että linjat ovat suorat ja tekeminen teknisesti virheetöntä, mutta edelleen olen sitä mieltä, että kilpailussa virheettömällä perhosella ei pitäisi mennä ohi hieman koukkupolvilla tehdystä ilmaolkanoususta, näin esimerkiksi. Mielestäni näiden kuuluisi olla samalla tasolla, ja jos muuten on tasaväkistä, niin ilmaolkanousun tekijä nousisi ykköseksi. Ei tietenkään, jos ilmaolkanousu on jotain kaameaa räpellystä polvet 90 asteen kulmassa, tarkoitan siis pienoista suoran linjan rikkovaa teknistä virhettä.

Ohhoh, heititpä pahan. Heititpä todella pahan. Virheellinen ilmaolkanousu vs. virheetön perhonen. Onneksi yleensä ei tule näin selkeää vertailua, vaan todellisuudessa tuomarin arvioitavana on kaksi suoritusta joista toinen on esim. virheetön keskivaikea ja toinen hienoisia virheitä sisältävä vaikea. Silloin jälkimmäinen voittaa, kun siellä on kuitenkin niitä virheettömiäkin vaikeita temppuja paljon. Jos on todellakin pelkästään virheellisiä vaikeita temppuja (näkee esim. Englannissa) vs. virheettömiä keskivaikeita, mun arvostelussa voittaa jälkimmäinen.