Urheiluvammat

Selkä on vain kipeä enää alaselän lihaksista..Rullailin itseäni selällään lattialla,siten että polvet oli vatsaa vasten koukussa,otin polvitaipeista kiinni ja rullailin koko selän pituudelta..koko selkäranka vaan poksui ja naksui ja sen jälkeen kipu lievittyi

Kävin eilen osteopaatilla kontrollissa. Kahdella edellisellä kerralla selän kanssa on ollut melkoinen oikaiseminen, mutta nyt selvisin pois viidessä minuutissa. Hieman oli painunut alaspäin sen puolen lonkka, jolta puolelta jalkani on lyhyempi, mutta sen osteopaatti naksautti hetkessä toisen lonkan kanssa tasalle. Sanoi, että pitäisi roikkua enemmän tangossa, että lonkat pysyisivät toistensa tasalla. Meinasin sanoa, että minähän roikun jo vähän väliä tangossa. No joo, vaakatangolla pitäisi hetki ennen nukkumaan menoa kuulemma joka ilta roikkua. Kuitenkin luulen, että tankoharrastus on osasyy, miksi meikäläisen ranka on pysynyt suhteellisen suorassa.

Heh, sanonko tästä lähin kaikille tankotanssivihaajille, että osteopaatti käski minun roikkua tangolla entistä enemmän, nih kerta. Urheiluvammoilta olen nyt säästynyt kivasti, kun alun kylmiltään treenaamisten jälkeen on oppinut paremmin kuuntelemaan omaa kehoa ja yleensä malttaa myös lämmitellä ainakin ennen pahimpien liikkeitten treenausta. Mustelmia nyt silloin tällöin tulee, mutta niitä en laske.

pitää kirjottaa vähän taas sairaskertomusta siis voitteko kuvitella miten tyhmästi kävi ku treenasin inverttejä: kova suonenveto reiteen just ku on siel katonrajoissa ja roikkuin jalkojen varassa tangosta. Tulipa harjoiteltua hätälaskua... eli käsillä otin automaattisesti koko elopainoni vastaan ja kunnon mätkähdys. Varmaan naapurit kelas et mitä se nyt tekee tähän aikaan siel yöstä.

Nonii, nyt sitten itelle sattu se ensimmäinen kunnollinen haaveri. Maanantain tunnilla tulin tangolta alas suoraan vasemman pikkuvarpaan päälle. Tänään sit vaan lekuriin ja lähetettä röntkeniin. Murtuma sieltä sit löyty, vaikka ei tuo mun silmiin kovin pahalta näyttäny. Pitää tosin päästä ton lääkärin kanssa juttelemaan siitä kun se kuitenki osaa tuota kuvaa pikkasen paremmin analysoida ku minä.

Ja vaikkei tässä mitään hauskaa olekaan ni mä en voi olla nauramatta tolle mustavalkoselle varpaalle

voi räkä se sit tosiaan murtu. Mietinki just tänään, että kuin siinä mahto käydä, kun olin tapahtunutta todistamassa... se käy niin helposti sit, omani tosiaan katkoin tuolinjalkaan aikoinaan Toivottavasti paranee pian!

No voi hemmetti, onko siihen kuitenkin jo tunto palannut? Toivottavasti tulee kuntoon nopeasti!

Kyllä se tunto rupes palaamaan siihen jo kotimatkalla. Vaikkei se siinä kohti kovin hyvältä asialta tuntunutkaan... Ei toi kyllä pahasti vaikuta menneen ku kotosalla pystyn kuitenki ihan normaalisti kävelemään. Jos pistää kengän jalkaan ni menee nilkuttamiseks, se ei oikeen tykkää olla puristuksissa.

Täytyy nyt tässä varuiks kuitenki ottaa rauhallisesti ainaki tämä viikko, ettei sitten omaa tyhmyyttään mene vaivaa pahentamaan

Heppahommissa on tullut muutaman kerran varpaat murrettua ja kerran-kaks muutenkin. Yhdellä kerralla jäi kaverin sandaalin remmiin kiinni ja taipui siitä mukavasti rutisten 90 asteen kulmassa murtuen ja toisella kerralla siihen perinteiseen eli tuolinjalkaan.

Kannattaa ottaa rauhallisemmin ehkä pidempään ku tää viikko, ne "ponnistavat" liikkeet on varpaille kaikista pahimpia murtuman jälkeen. Eli varpaiden pitäis olla täysin suorassa ja liikkumattomana jonkin aikaa. Mä onnistuin yhden heppatalloman jälkeen rusikoimaan varpaan pahempaan kuntoon kun en malttanut kesällä olla aloillani ja sit ponkaisin aikamoisella vauhdilla juoksuun just sillä kipeällä jalalla ponnistaen. Hirveä kipu ja itku ja röntgenissä sit todettiin että se murtunut varvas oli ruksahtanut pois paikaltaan. Kyllä tuntui kivalle kun sitä väännettiin takas.

Että lungisti vaan!

Päätin nyt tulla tännekin avautumaan, harmittaa sen verran reilusti. Nimittäin selkä meni paskaksi tuossa about kuukausi sitten. Taustalla ei ole kovin aktiivista treeniä ennen tankoiluinnostusta (peruskurssille menin syys-lokakuun vaihteessa), ja sen myötä liikunta lisääntyi reilusti. Tuli käytyä pilateksessa ja kävelyllä normaalin työmatkapyöräilyn lisäksi. Kaiken sen päälle vielä venyttelin kotona joskus kolmekin kertaa viikossa, lämmittelin kyllä joka kerta kunnolla enkä mielestäni tehnyt mitään vaarallista... Käsilläseisontaa treenailin myös seinää vasten. Spagaatit alkoivat sujua ja into oli kova.

Sitten tosiaan yhtenä iltana ei mikään liikunta oikein maistunut, seuraavana aamuna alaselkä tosi kipeänä ja kivut vaan paheni päivittäin. Reilun viikon kärsittyäni menin lääkäriin, pisti vaan lähetteen fysioterapeutille ja kasan särkylääkettä. Sanoi että niin kauan ei ole kyse vakavasta selkäkivusta kun ei aiheuta ulosteen karkailua, tai jotain sinne päin selitti. Kielsi myös kaiken liikunnan siksi aikaa kunnes kivut saa pois. Sitten fysioterapiassa totesivat että mulla on yliliikkuvat nivelet ja mukava pikku asentovirhe rangassa. Kaiken lisäksi kipu johtuu välilevyn pullistumasta tuolla ihan alhaalla, tosin se ei kuulemma ole niin vakava juttu mitä aluksi luulin. Homman pitäisi hoitua pilates kotiharjoituksilla ja fysioterapialla (jos vaan olis varaa käydä siellä). Nyt sitten alkaa jo normaali elämä sujua, ja jotain liikuntaakin olen tässä pikkuisen aloitellut. Tangolle en vaan taida uskaltaa vieläkään, onneksi en vielä tilannut omaa tankoa kun harrastus on nyt vaakalaudalla. Jos joukossa on muita joilla on yliliikkuvat nivelet niin kertokaa onko selkä kestänyt tankoilua. Olisi niin kiva kuulla rohkaiseviakin kommentteja Edelleen mielessä kytee toivo että voisi ainakin rauhallisella tyylillä tanssia jatkossakin, tosin voi olla motivaatiota vaiketa löytää jos ei ikinä voi tehdä mitään vaikeampaa.

Mulla on joskus diagnosoitu lievästi yliliikkuvat nivelet. Mm. tuossa pari kuukautta sitten polvi muljahti kummallisesti pois paikaltaan ja sen jälkeen käynyt sama useesti. Huomaan että jos suoristaa jalan kokonaan niin se vääntyy huonosti ja sattuu. Mutta ei muuta häiriötä aiheuta mun elämässä ne. Harmillinen vaiva sinulla! Kannattaa tosi varovasti aloitella sitä tankoilua, koska jos rajusti alat rytkimään heti alussa niin käy pian niin että menee huonommaksi eikä onnistu tankoilu ollenkaan!

Muistan kun mun tenniskyynärpäät oli pahimmillaan, niin foorumilla/youtubessa tankoilua seuratessa kiukunpuuskat oli ihan ylitsepääsemättömiä! Mutta kannatti odottaa, koska nyt tunninkin tankoilu menee ilman pahimpia kipuja.

Hih, nyt sitten pukki toi kromisen 45mm x-polen
Eli varoen ja pikku hiljaa tässä aloittelen taas, kunhan huomenna saadaan toi rotisko pystyyn. Mies oli vahingossa tilannut myös ylimääräisen laukkusetin, se kun kuuluu jo pakettiinkin, joten jos joku tarvii sellasta niin myyn edullisesti!

Ai hitto, toivottavasti selkä paranee pian!

Mulla on myös yliliikkuvat nivelet. Kestävät tankoilua ihan hyvin, mutta lihaksia pitää vahvistaa. Eli sitä fysioterapiaa ja lihaskuntoharjoittelua, jos ei lihakset ole kovin vahvat entuudestaan. Mut on suuremmilta haavereilta pelastanut juuri vahvat ja jäykät lihakset. Yliliikkuvilla nivelillä on kuulemma yleensä sitä parempi, mitä vähemmän notkeutta harjoittelee, kunhan lihakset sallivat normaaliliikeradan. Teorialla että nivelet ei vaurioidu niin helposti kuin lihasten jäykkyys estää sen yliliikkumisen.

Selän suhteen kannattaa yleensä vältellä kolmenlaisia liikkeitä... 1) Tukemattomia eteenpäin taivutuksia (esim. ei lattian tavoittelua seisten selän pyöristyessä, tulisi tehdä istuen lattialla tai selkä suorana) 2) kiertäviä eteenpäin taivutuksia (esim. seisten oikean jalan varpaiden kurkottelu vasemmalla kädellä) ja 3) välilevyjä kompressoivia liikkeitä, esim. siltoja, selän taaksepäin taivutuksia. Tutkimustietohan vaihtelee, mutta yleisesti ottaen näitä liikkeitä pidetään selälle hyvin vaarallisina, vaikkakin ovat yleisesti käytettyjä venytyksiä monen nykytutkimuksia seuraamattoman liikevarastossa. Liikkeet 1&2 venyttävät lihasten lisäksi nivelsiteitä, altistaen selän nivelten epävakaudelle, ja liike 3 aiheuttaa suoraa puristusta nikamien väliin ja voi aiheuttaa jo löysillä nivelsiteillä varustetulla henkilöllä sen välilevyn luiskahduksen.

Tähän sitten muistutus taas että en ole fysioterapeutti tai muutenkaan terveydenhuollon ammattilainen vaan nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, vaikkakin tutkimustietoon pohjautuen

Kiitokset vastauksistanne! Melkein pari kuukautta tuli lomailtua rajummasta liikunnasta, nyt on kivut poissa, mutta yhtään nyt saa ärsyttää selkää. Tosiaan tanko on nyt kotona ja tänään pidin ekat 'treenit', eli alussa kunnon lämmittely, tunnin verran tangolla ja lopuksi tosi varovainen venyttely. Tangolla tosin olin melko vähän aikaa lopulta, kun samalla selailin X-polen mukana tullutta liikeopastusta dvd:ltä + liikkeiden nimiä netistä. Ja väkisinkin pitää taukoilla, kun en vieläkään pysty kunnolla kuumalla tangolla tekemään, siinä tuntuu kitka lisääntyvän aivan mahdottomuuksiin asti, iho tarttuu joka paikassa kiinni kuin tauti ja toki sattuu Perusspinnejä palauttelin mieleeni, mitä jo peruskurssilla opeteltiin, ja hyvin meni, lisäksi istuskelin ja seisoskelin tangolla. Alaselkä ei oireillut lainkaan, tosin pidin lantionliikuttelun aika minimissä koska se saattaisi taas ärhentää rankaa, eli kankeaa menoa oli.

Itseä on tässä ihmetyttänyt kovasti miten yli 30 vuotta selvisin ettei mitään isompia oireita ollut, eikä myöskään kukaan koskaan varoitellut mistään tietyn tyyppisestä liikunnasta, vaikka varsinkin lapsena olin tosi notkea. Tosin lääkärillä en ole käynyt selästä kuin kahdesti, eikä heillä ole ollut mielenkiintoa edes tutkia missä vika, kun ei ne kivut ole olleet lähelläkään niitä 'normaaleja' lihasperäisiä kipuja mitä monella on, jotka vievät usein työkyvynkin muutamaksi päiväksi. Ainoa hoito on purkki buranaa. Ainoat liikkeisiin liittyvät ohjeet sain fysioterapeutilta (korsetin vahvistusta) ja sitten täältä, ja nyt vasta on itselläkin käsitys mitä pitää tehdä, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Olen ajatellutkin että menisin fysiatrin puheille vielä, ihan varmuuden vuoksi, vaikka oireet ovatkin nyt poissa.

Kysymys vielä: onko luonnollista notkeutta olemassakaan, vai onko kyse aina nivelten yliliikkuvuudesta? Jos sattuu olemaan joustavat lihakset niin sitähän menee ihan solmuun, kyllä sen jo ala-asteen liikkamaikka huomaa! Varsinkin lapsena olin tosi notkea, mutta ei tullut mieleenkään että se olisi vika eikä etu. Typerää sekin että aina toitotetaan sitä venyttelyn tärkeyttä joka käänteessä, ikäänkuin se olisi aina hyväksi. Muistan lukuisia terkkarin tarkastuksia koulussa ja jopa työhöntulotarkastuksia, missä on taivuteltu rankaa ja tutkittu skolioosit ym systeemit. Olisi sitä voinut ääneen sanoa että yliliikkuva on, jos sen havaitsee, hemmetin puoskarit...

Kaikilla nivelillä on oma luontainen liikeratansa, joka on niille turvallinen. Monilla on luonnostaan tuon turvallisen liikeradan yli menevät nivelet, joten sinällään se on "luonnollista" kyllä - mutta moni muukin asia joka on aivan luonnollista ei välttämättä ole ihmiselle hyväksi. Kärjistettynä, vaikka joku luontaisesti saakin jalkapohjansa pään päälle ei se ikinä ole selälle hyvästä. Venyttelyllähän on liikeratojen kasvattamisen lisäksi monia muitakin hyviä puolia ihan jo lihasten aineenvaihdunnankin kannalta (joskin tästä mielipiteet vaihtelevat), ja esimerkiksi jotkin venytykset voivat myös vahvistaa lihaksia.

Minkään liikunnan vieminen äärimmäisyyksiin ei liene koskaan terveellistä, ja jos aina pyrkii mahdollisimman joustavaksi, mahdollisimman vahvaksi tai mahdollisimman nopeaksi... Noh, jostainhan sitä täytyy tinkiä, kunhan itse tietää riskit. Ovathan nämä riskit monen tiedossa kyllä, mutta ne ovat vain niitä riskejä, joista lasten vanhemmat eivät tiedä ja opettajat eivät mainitse. Notkeus kun kuitenkin on monessakin lajissa erittäin toivottu ominaisuus. Ylipäänsä lasten valmentaminen mihin tahansa kilpaurheiluun menee lähes tulkoon poikkeuksetta tietyn vaiheen jälkeen aina haitallisen puolelle. Erikoistuminen johonkin maksaa aina muissa asioissa.

Koulu- ja työhöntulotarkastuksissa usein taivutetaan rankaa lähinnä vain eteen, harvemmin tarkastetaan taipuvuutta taakse (vaatisi aika hankalia asentoja). Ainakaan minulla ei ole ikinä tutkittu missään vastaavassa tarkastuksessa taakse taipuvuutta. En tiedä kumpaan suuntaan sinulla selkä on yliliikkuva, mutta tuossa voisi olla yksi syy, miksei asiasta ole mainittu.

Osaako joku viisaampi kertoa kyynärvarsikivusta. Mun treenaamista tangolla haittaa aivan liikaa nykyään kyynärvarsien voimakas särkeminen treenatessa. Se tulee nykyään aina vähän ajan kuluttua kun on alkanut invetoida. Vaikka lämmittelee hyvin. Eli nämä ns forkut, kyynärvarren lihakset alkaa turpoo ja särkee niin paljon et pitää lopettaa treenit siihen. Mistä ihmeestä tää johtuu ja onks muilla samaa ongelmaa ollu? Mulla särkee ne pahimmas tapaukses niin et käden puristaminen nyrkkiin tuntuu hyvin kivuliaalta. Oon tosi paljon ihmetelly mistä tää tulee ja miten sen saa loppuu, et pääsis treenaa taas kunnolla.

Voin kuvitella et jos menis lääkärisedälle juttelee, se sanois et lopeta se tankoilu ja ala vaik mielummin pyöräilee. Niiden mielestä ei noita lihaksia tarvita paljon muuhun kuin voipaketin nostamiseen tai oven avaamiseen. Eihän niitä ainakaan siihen tarvita et voi kannatella omaa painoaan käsivoimin..

Tenniskyynarpaa? Mulla on sama jost teen vaikka bumerangeja ja muita vastaotteita, kun kasi kiertyy nin siit tulee tosi kipee, mulla kipeytyy onneks enemman heikompi kasi.

Tenniskyynärpäältä kuulostaa, käy nyt ihmeessä lääkärillä kuitenkin hakemassa diagnoosi, ja sitä kautta sitten esim. osteopaatille tai fysioterapeutille keskustelemaan kuntoutusvaihtoehdoista. Lääkärithän yleensä ei tosissaan sano muuta, kuin että lopeta kättä ärsyttävä toiminta, ja jos se siitä pahenee niin tökätään kortisonia tai leikataan. Muitakin vaihtoehtoja on kuitenkin olemassa.

Mulla oli sama vika keväällä! Kävin työterveyslääkärissä ja todettiin lihastulehdus, joka tulee liiasta rasituksesta. Oireena kivut, turvotus ja lihaksien kuumotus. Hoitona kolme buranaa päivässä (lihastulehduksen hoitoon) ja kylmäpussi / geeli kipualueelle monta kertaa päivässä. Luonnollisesti tankoilu piti jättää myös kunnes kivut olivat kokonaan kadonneet, mikä tarkoitti parin kolmen viikon taukoa.

Minulla käsi oli tosin niin kipeä, että en pystynyt kantamaan esim. kauppakassia tai vaihtamaan autossa vaihteita kunnolla ja vamma tuli osittain muustakin kuin tankoilusta (jynssäsin pinaattikeittoja irti hellasta - siivous on pahasta!)

Toivottavasti sinulla menee ohi helpommin!

Täällä kans yksi kroonistunut tenniskyynärpää!

Nykyään ei ollenkaan niin paha, mutta kesällä kaikki sattui missä tarvi nostaa tai puristaa kättä millään tavalla ja vihloi rannetta ja käsivartta tosi paljon ja nukkumaan mennessä tuntui että kyynärpää ois ihan puuduksissa ja tuntu sellasia pieniä sähköiskuja. Mulle tosin lääkäri sanoi että lopettaa tankoilun kokonaan pariks kuukaudeks (ei ees ymmärtänyt kyllä mitä se on) ja sit pikkuhiljaa aloitella uudestaan kun akuutti kipu on mennyt ohi. Jääpussihoito oli kaikista tehokkain, burana 600-kuuri ei auttanut yhtään mitään, kuten ei mikään muukaan lääkekuuri. Eli lepo ja kylmä. Vieläkin oireilee varsinkin tankoillessa, mutta nyt ei kipu oo enää sietämätöntä.

Ai samperi, näin alussa kun käpälät eivät ole tottuneet näin ahkeraan poleiluun, tulee mulla sormien nivelet kipeeksi. Onko tuttua teille? Eikös inkiväärin sanota auttavan nivelkipuihin. Onko muita vinkkejä? Ei oo kiva ku sormiin sattuu

Mulla tuli alkuaikoina sormien nivelet kans kipeeks. Meni ohi sit.

Miia kirjoitti:

Mulla tuli alkuaikoina sormien nivelet kans kipeeks. Meni ohi sit.

Huoh, helpotus !

Käsi on vileäkin kipeä,nyt jo siis kohta vuoden oireillut enemmän tai vähemmän. Tangolle olen nyt sitten kerinnyt jopa ruhtinaalliset 11 kertaa, kaunis kallis koriste mulla tuolla eteisessä nyt pönöttää. Ei paljon ole huvittanut palstailla, eikä edes vakoilla videoita youtubesta siitä tulee vain kiukkuiseksi, kun itse ei pysty tekemään yhtään mitään.
Tuossa vuoden alussa sain vihdoin varattua ajan fysioterapiaan kun kyllästyin käteni vammailuun lopullisesti, sillä se haittaa myös työntekoani. Oletettu vikakin paljastui melko pian vastaanotolla, käden yliojennus. Nyt ollaan sitten kuljettukin käsi koukussa ja tavarat nostettu koukkukätisenä kieli keskellä suuta. Jatkuvasti joutuu vahtimaan itseään, ettei roikottele mitään käsi "suorana". Heti alkoi käsi parantua ja varsinkin kun aloitin myös lihaksien vahvistamisen fyssarin ohjeilla. Hankalinta on kuitenkin keskittyä jatkuvasti kaikessa tekemisessä siihin, ettei käsi suoristu yli.
Toki lihaksiakin löytyy, mutta jostain syystä olen aina mielummin kanniskellut kaikki lähtien kauppakasseista roikottamalla. Kun ei tajuu, niin ei tajuu. En edes tajunnut käsieni yliojentuvan ennenkuin fyssari sai slaagin katsoessaan venytyksiäni.
Joku lihas siellä sitten on ärtynyt kun yliasennossa jänteet sunmuut eivät tue kättä. Käsi on nyt siis parempi, mutta en uskalla tehdä vielä mitään kovin radikaalia, pelottaa että kipu tulee salamana takaisin.
Tää on ihan pyllystä olla yliojenteleva, saa jatkuvasti keskittyä joka hiivatin niveleen, ettei humpsahda yli. Jaloissa vian huomasin jo teininä ja lukion tienoilla tiedostin mahdolliset tulevat haitat nivelille, jos seisoisin jatkuvasti polvet retkottaen takana. Niitä olenkin ansiokkaasti vaaninut vuosia, harmillisen helposti nekin kyllä retkahtavat taakse kun keskittyminen herpaantuu.
No, tän kanssa on vaan elettävä ja nyt yritetään reenata käsi kuntoon , että voisi aloittaa tankoilun uudestaan.

Noniin, pitihän mullekin sitten jotain sattua.. Tulin eilen vauhdilla alas, kun käsillä ei ollut tarpeeksi pitoa jamilla(?)alastulossa, ja ruksautin sitten vasemman isovarpaan raksahtaen jalan alle. Laitoin sitten heti kylmää eikä se turvonnut tai tullut mustelmia, joten ei varmaan ole murtuma kyseessä, onneksi. Painon varaamista ja ponnistamista se ei oikein kestä, mutta leposärkyä ei enää ole.. Taukoa tangolta nyt sitten viikko pari Harmittaa, kun ne jamit olis sit parin viikon päästä jo, ja olin jo asennoitunut lähtemään reissuun.

Hmm... Itse kyllä lähdin salille treenaamaan jo muutama päivä pikkuvarpaan murtumisen jälkeen, enkä tainnu tangoltakaan pysyä poissa edes sitä kahta viikkoa Jos ei kyseessä ole murtuma niin luulisi sen paranevan vielä sitäkin nopeammin. Älä siis vielä luovu toivosta...